Kummitus (yhtye)
 |
Tätä artikkelia on pyydetty laatuarvioitavaksi. Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Mikäli artikkeli läpäisee arvioinnin, se merkitään joko lupaavaksi artikkeliksi tai hyväksi artikkeliksi. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
| Kummitus | |
|---|---|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | noin 1975–1976 |
| Tyylilaji | rock and roll, shock rock, progressiivinen rock |
| Kotipaikka | Tampere |
| Laulukieli | suomi |
| Jäsenet |
Jussi Niemi |
| Levy-yhtiö | |
Kummitus oli 1970-luvun puolivälissä toiminut suomalainen rockyhtye, jonka ainoaksi jäänyt albumi Kahdet kasvot julkaistiin 1976. Jäsenet pitivät henkilöllisyytensä salassa ja pukeutuivat kauhuviihteen innottamiin esiintymisasuihin, ja yhtyeen sanoituksissa käsiteltiin yliluonnollisia ja pelottavia aiheita. Epätavallinen julkikuva toi Kummitukselle hetkellistä näkyvyyttä, mutta yhtye ei lyhyen toimintansa aikana saavuttanut merkittävää kaupallista menestystä. Alkuperäisen kokoonpanon hajottua Kummituksen nimellä toimi lyhyen aikaa toinen yhtye.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rock-yhtye Alwari Tuohitorven toiminta keskeytyi väliaikaisesti syksyllä 1972, kun jäsenet suorittivat asevelvollisuuttaan. Palvelusaikansa päätyttyä basisti Juhani Kivistö, kosketinsoittaja Hannu Latva-Hakuni ja rumpali Seppo Tammilehto perustivat uuden yhtyeen, jonka nimeksi tuli The Matthews ja joka sai nopeasti suosiota. Kitaraa yhtyeessä soittivat Matti Järvinen ja myöhemmin Jussi Niemi, joka nuoruudestaan huolimatta oli kokenut ammattimuusikko.[1]
The Matthewsin konsertteja myi Ohjelmamiehet-yhtiön Heikki Kauppinen. Tämä ehdotti jäsenille uudenlaista yhtyettä, jonka salaperäinen esiintyminen herättäisi yleisössä hysteriaa ja kauhua. Kokoonpanoon liittyivät The Matthewsin jäsenet Kivistö, Latva-Hakuni, Niemi ja Tammilehto. Yhtye nimettiin Kummitukseksi. Kauppinen ryhtyi manageriksi, ja rooliasut suunnitteli Pekka Heinänen. Kauppinen ja Heinänen suunnittelivat yhtyeelle myös näyttävän valoshow’n.[1]
Kummitusta markkinoitiin näyttävästi. Koululaisille jaettiin Kummitus-aiheisia tarroja ja lukujärjestyksiä, ja yhtye pääsi Suosikin kanteen. Jäsenten henkilöllisyydet salattiin, ja erikoinen julkikuva herätti huomiota tiedotusvälineissä, joissa spekuloitiin muusikkojen oikeilla nimillä.[2] Keväällä 1975 Kummitus solmi levytyssopimuksen Love Recordsin kanssa ja julkaisi singlen ”Kalman koura”.[2] Kappaleet kirjoitti Jukka Kivistö salanimellä Kele Per.[1] Jäsenillä oli taiteellisia erimielisyyksiä Love Recordsin johtajan Otto Donnerin kanssa, eikä levy-yhtiö julkaissut Kummitukselta muuta.[2] Singlen saamat arvostelut olivat kielteisiä. Jäsenten nimet tulivat julkisuuteen pian julkaisun jälkeen.[3]
Kummitus aloitti kiertueen kesällä 1975. Suurin yleisö oli Kuusrockissa Oulussa heinäkuussa 1975, missä yhtye lämmitteli Dr. Feelgoodia.[1] Yhtyeen suosio kääntyi nopeasti laskuun, sillä iskelmämusiikkiin tottuneet tapahtumajärjestäjät eivät mielellään ottaneet riskejä ja pestanneet Kummitusken kaltaista epätavallista yhtyettä. Tanssipaikoissa ei useinkaan ollut juoksevaa vettä tai pukuhuoneita, joissa Kummituksen jäsenet olisivat voineet pukeutua esiintymisasuihinsa tai pestä kasvomaalauksensa pois, joten yhtye joutui peseytymään huoltoasemien käymälöissä.[2] Tammilehdon mukaan 1970-luvun rockyleisö piti muusikoiden soittotaitoja hyvin tärkeänä, ja Kummituksen ulkomusiikillisiin piirteisiin suhtauduttiin pilkallisesti.[1]
Syksyllä 1975 toimittajataustaiset Kari Kantalainen ja Vesa Majanen tarjoutuivat tuottamaan Kummitukselle pitkäsoiton. Se äänitettiin Pekka Nurmikallion Microvox-studiolla Lahdessa nopealla aikataululla ja puutteellisin välinein. Äänitysten aikana Kivistö jätti yhtyeen ja suuntasi soolouralle, jolla saavutti Kummitusta parempaa menestystä. Uudeksi basistiksi värvättiin Pertti Hurmalainen. Saksofonia albumilla soitti vieraileva muusikko Lucjan Czaplicki.[1] Saksalainen BASF-levymerkki julkaisi pitkäsoiton Kahdet kasvot vuonna 1976.[2]
Hurmalainen soitti Kummituksen riveissä muutamia konsertteja, jotka olivat taloudellisesti tappiollisia. Hän erosi pian yhtyeestä ja palasi Markku Aron taustayhtye Uranukseen. Yhtye jatkoi konsertointia kesään 1976. Alkukesällä yhtye alkoi käyttää nimeä Manserock-76 ja esiintyi Mikko Alatalon taustayhtyeenä. Kokoonpanoon kuuluivat Tammilehto, Kivistö ja kitaristi Eero Peltonen. Loppukesällä Tammilehto palasi Alwari Tuohitorven rumpaliksi ja yhtye hajosi lopullisesti.[1]
Yhtyeen hajottua Kummituksen nimellä esiintyi jonkin aikaa toinen kokoonpano, johon kuului ainakin tamperelainen muusikko Jukka Törmä.[1] Jäsenten nimettömyyden vuoksi valeyhtyeen oli helppo esiintyä oikeana Kummituksena.[2] Kauppinen ei osallistunut vale-Kummituksen konserttien järjestämiseen. Törmän mukaan tämänkin yhtyeen toiminta lakkasi nopeasti.[1]
Aikanaan vähäiselle suosiolle jääneestä Kummituksesta on hajoamisensa jälkeen tullut kulttiyhtye.[2] Svart Records julkaisi vuonna 2022 uusintapainoksen albumista Kahdet kasvot.[4]
Musiikkityyli ja esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kummituksen tuotanto sisältää sekä suoraviivaista rock and rollia että kokeellisempia sävellyksiä.[1] Yhtyeen musiikkia on kuvailtu progressiiviseksi kauhurockiksi.[2] Muutamissa kappaleissa on myös psykedeelisiä-[3] ja bluesvaikutteita.[1] Sanoitukset käsittelevät B-elokuville ominaista kauhukuvastoa,[2] kuten kuolemaa, haamuja ja Helvettiä.[3]
Kummituksen konsertit aloitti lausahdus: ”Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tulevan.” Konsertit jäjestettiin pimeässä, jäsenet käyttivät peruukkeja ja maalasivat itsensä luurangoiksi hohtavalla maalilla. Esiintymisten koreografia oli suunniteltu huolella. Lavan takaosassa oli televisioita, joissa näytettiin katkelmia kauhuelokuvista ja musiikkivideoista. Konsertit olivat usein tanssipaikkoja, eivätkä tapahtumajäjestäjät suhtautuneet Kummituksen erikoislaatuisiin esiintymisiin myönteisesti. Valituksia tuli esimerkiksi salin pimentämisestä ja lyhyistä esiintymisistä, kun tapahtumajärjestäjät olisivat toivoneet orkesterin soittavan koko illan.[1] Valoshow meni kesän 1975 ulkokonserteissa hukkaan,[1] eivätkä myöskään yhtyeen asut eivätkä meikit näyttäneet kirkkaassa valaistuksessa vakuuttavilta.[2] Myöhemmin yhtye luopui rooliasujen käytöstä.[1]
Kummitusta on verrattu muiden muassa Kissiin ja Lordiin. Huomionarvoisesti yhtye aloitti toimintansa ennen kuin Kiss oli saavuttanut merkittävää suosiota.[2] Soundin Mikko Mattlar kirjoitti vuonna 2016, että Kummituksen ”lavashow-suunnitelmista saattaa ehkä tulla mieleen myös Spinal Tap -niminen rockryhmä”. Kauhua yhtyeen musiikki ei herätä, ja ”voi olla kyseenalaista, aiheuttiko se sitä 1970-luvullakaan”.[3]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”Kalman koura” / ”Kuoleman liekki” (1975)
- Kahdet kasvot (1976)
Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pertti Hurmalainen – bassokitara (1975–1976)
- Juhani Kivistö – bassokitara, laulu (1975)
- Hannu Latva-Hakuni – kosketinsoittimet
- Jussi Niemi – kitara, laulu
- Seppo Tammilehto – rummut, laulu
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Pajuniemi, Matti: Kummitus. Kahdet kasvot. LP-levyn sisältämä historiikki. Englanniksi kääntänyt Teemu Esko. Svart Records, 2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Vuorela, Mervi & Josefsson, Jonas: Jussi Niemi – kummitusmies Matti Nykäsen hittien takana Yle.fi. 6.12.2017. Viitattu 4.4.2024.
- ↑ a b c d Mattlar, Mikko: Rakkauden rajamailla – Haamujengi synkistelee Soundi. 22.12.2016. Viitattu 4.4.2024.
- ↑ Kahdet kasvot. Kummitus, Svart Records, 2022.