Kuha-luokka (1974)
| Kuha | |
|---|---|
 Miinanraivaaja Kuha 26 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 90 tonnia |
| Pituus | 26,6 m |
| Leveys | 6,9 m |
| Syväys | 2,0 m |
| Nopeus | 11 solmua |
| Miehistöä | 1 upseeri, 4 aliupseeria ja 10 miehistönjäsentä |
| Aseistus | 1 × 23 mm ja 1 × 20 mm |
Kuha-luokka oli Suomen merivoimien kuuden aluksen muodostama heräteraivaajaluokka. Alukset tilattiin 1972 Oy Laivateollisuus Ab:ltä Turusta, joka hankki alusten rungot Turun veneveistämöltä, ja ne laskettiin vesille 1974−1975.
Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alusten runko on tehty lujitemuovista. Konehuone on sijoitettu aluksen kannelle kansirakenteen takaosaan ja se on eristetty rungosta kumijoustimien avulla. Pääkoneiston tuottama voima siirretään kahteen erilliseen 360 astetta kääntyvään potkuriyksikköön hydrauliletkuja pitkin, jolloin aluksista on saatu mahdollisimman hiljaisia ja vaikeasti havaittavia samalla hyvin magneettiset ja herkästi miinaräjähdyksissä vaurioituvat potkuriakselit on voitu jättää kokonaan pois.[1]
Luokan alukset modernisoitiin vuosina 1998−1999, jolloin niitä pidennettiin ja niiden heräteraivauskalusto uusittiin. Ne kuuluvat Saaristomeren Meripuolustusalueen 4. miinalaivueeseen ja niiden tukikohta on Turussa.[2] Palvelusuransa alussa ennen modernisointia ne toimivat Sukeltajakurssin apualuksina.
Miinantorjunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuha-luokan miinanraivaajat on varustettu seuraavilla miinantorjuntajärjestelmillä:
- Raivauksenhallintajärjestelmä RHJ97
- Magneettinen heräteraivauskalusto MG97
- Akustinen heräteraivauskalusto AK97
- Kosketusraivauskalusto
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Auvinen, Visa s. 134
- ↑ Puolustusvoimat - Kuha-luokka[vanhentunut linkki]