Kristinusko Espanjassa
Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Espanjassa. Espanjan suurin kirkkokunta on roomalaiskatolinen kirkko, johon kuuluu 58,2 prosenttia väestöstä.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjan alue kristillistettiin 200-luvulta lähtien ja Visigootit asettuivat Iberian niemimaalle 500-luvulla. Visigootit kääntyivät katolilaisuuteen, kun kuningas Rekkared I Sevillan piispa Leanderin johdattamana omaksui Khalkedonin uskontunnustuksen.[2] Arabit jatkoivat hyökkäyksiään länteen Espanjan kautta. Frankkikuningas Kaarle Martel pysäytti arabit Poitiersissa 732 ja arabien oli tyydyttävä Iberan niemimaahan. Arabit asuttivat eteläisestä Espanjaa aina vuoteen 1492, jolloin heidät karkotettiin.[3] Espanja oli merkittävä valta 1400–1600–luvuilla.[4]
Vastauskonpuhdistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Habsburgien politiikan ja sotilaallisen voiman vuoksi uskonpuhdistus ei saanut jalansijaa Espanjassa. Maasta tuli katolisen vastanuskonpuhdistuksen keskus ja liikkeen tärkeimpien edustajien kotimaa. Espanjan inkvisitio vainosi ja tappoi tuhansia protestantteja, juutalaisia ja muslimeja.[4] Ignatius Loyola oli jesuiittaveljestön perustaja, Ávilan Teresa aktiivisen karmeliittojen sääntökunnan reformoija, Ristin Johannes taas mystikko ja runoilija.[5]
Espanja menetti kaikki siirtokuntansa 1800-luvulla.[4]
Espanjan sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosien 1936–1939 sisällissota ajoi maan Francon fasistiseen hallintoon. Espanjassa katolinen kirkko oli tuolloin valtionkirkko ja muita uskonnollisia ryhmiä syrjittiin, mukaan lukien pieniä protestanttisia ja episkopaalisia kirkkoja, jotka olivat syntyneet 1800-luvulla.[4]
Sisällisosodan alkuaikoina surmattiin paljon munkkeja, nunnia ja pappeja. Voimakkaassa anarkistisessa liikkeessä ja espanjalaisessa yhteiskunnassa levisi laajasti vihamielisyyttä kirkkoa kohtaan. Osansa espanjaan vaikutti myös Neuvostoliiton ja Meksikon esikuvat. Kirkko ei ollut myöskään kyennyt ottamaan huomioon perusteellisia yhteiskunnallisia muutoksia, joita oli pantu toimeen Espanjassa.[6]
Francon hallitus vaati vielä myöhemmin joidenkin yhteiskunnan ja kirkon laitosten ylläopitämistä, vaikka ne olivat jo osoittautuneet aikansa eläneiksi.[6]
Uusista evankelisista ryhmistä suurimmat ovat helluntailainen Filadelfia-kirkko, adventistit, helluntailainen Assemblies of God ja muut helluntailaisryhmät.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Countries: Spain World Factbook. Central Intelligence Agency (CIA). Viitattu 20.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Dué & Laboa 1998, s. 66
- ↑ Dué & Laboa 1998, s. 96
- ↑ a b c d e Countries: Spain World Council of Churches. Viitattu 20.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Dué & Laboa 1998, s. 208
- ↑ a b Dué & Laboa 1998, s. 282