Jaakko Laurila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee päätoimittaja Jaakko Laurilaa. Kansakouluntarkastaja Jaakko Laurilasta (1875–1951) on erillinen artikkeli.

Jaakko Laurila (16. syyskuuta 1873 Isokyrö26. lokakuuta 1956 Helsinki)[1] oli sanomalehtimies ja eduskunnan painatustöiden kanslian päällikkö. [2]

Jaakko Laurilan vanhemmat olivat poliisikonstaapeli Matti Laurila ja Elisabeth Perttilä ja puoliso vuodesta 1922 Aini Irene Yrjänäinen. Ylioppilaaksi Laurila tuli 1894 Vaasan lyseosta ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1903.[1] Laurila aloitti lehtimiesuransa Päivälehden palveluksessa 1902 ja siirtyi lehden lakkauttamisen jälkeen Helsingin Sanomien ulkomaantoimittajaksi vuodesta 1905 vuoteen 1907, jolloin hän perusti Uusmaalainen-lehden ja tuli sen päätoimittajaksi. Sittemmin hän toimi Laatokan, Kalevan ja Savo-lehden päätoimittajana ja Kauppalehden palveluksessa, kunnes tuli ensin 1919 eduskunnan painatustöiden valvojaksi ja sitten painatustöiden kanslian päälliköksi, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1951. Vuodesta 1923 Laurila oli myös valtioneuvoston kirjapainon ja julkaisuvaraston johtaja. Suomen Sanomalehtimiesten Liittoa perustamassa ollut Laurila kutsuttiin yhdistyksen kunniajäseneksi 1945. Nuorsuomalaisen Puolueen aktiivi Laurila oli puolueen viimeinen puoluesihteeri. Hänet tunnettiin myös suomentajana ja novellien kirjoittajana. Laurilan kirjoittamia runoja ja novelleja julkaistiin albumeissa sekä muun muassa Päivälehdessä, Pohjalaisessa ja Helsingin Sanomissa.[3] [2]

  1. a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 (Viitattu 15.10.2018)
  2. a b 60-vuotias. Maisteri Jaakko Laurila, Helsingin Sanomat, 16.09.1933, nro 248, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. Fil. maisteri Jaakko Laurila kuollut. Helsingin Sanomat, 27.10.1956, s. 12.