Hormuzinsalmi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hormuzinsalmi
Hormuzinsalmi NASA:n satelliittikuvassa. Iranin eteläpuolella olevan Hormuzinsalmen vasemmalla puolella on Persianlahti ja oikealla puolella Omaninlahti, jota kautta pääsee Arabianmerelle
Hormuzinsalmi NASA:n satelliittikuvassa. Iranin eteläpuolella olevan Hormuzinsalmen vasemmalla puolella on Persianlahti ja oikealla puolella Omaninlahti, jota kautta pääsee Arabianmerelle
Maantiede
Muut nimet تَنگِه هُرمُز‎ /Tangeh-ye Hormoz (arab.)
: مَضيق هُرمُز‎ /Maḍīq Hurmuz (pers.)
Sijainti Iranin ja Arabian niemimaan välissä; etelässä Omanin Musandamin kuvernoraatti ja Yhdistyneiden arabiemiraattikuntien Ra’s al-Khaiman emiraatti
Merialue Persianlahti
Vesialue Arabianmeri
Kapein kohta 54 km
Valtio
Valtio  Oman
 Yhdistyneet arabiemiraatit
 Iran

Hormuzinsalmi (persiaksi:تنگه هرمز—Tangeh-ye Hormoz, arabiaksi: مضيق هرمز‎—Maḍīq Hurmuz) on salmi, joka erottaa Persianlahden ja Omaninlahden toisistaan. Kansainvälisen hydrograafisen järjestön merialuejaon mukaan se on osa Persianlahtea.[1] Salmi erottaa Arabian niemimaan muusta Aasiasta. Salmi sijaitsee Iranin ja Omanin, jossain määrin myös Iranin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien liiton välissä. Salmi on kapeimmillaan noin 54 kilometriä leveä.

Hormuzinsalmen läpi kulkevat Iranista, Irakista ja Kuwaitista sekä muista Persianlahden öljymaista tulevat tankkerit. Salmessa on kaksi tankkereiden kulkukäytävää. Salmen läpi kulkee noin 20 prosenttia maailman öljystä[2]. Liikenne on 15 tankkeria/päivä. Siksi salmi on ollut kriisiaikoina strategisesti tärkeä. Hormuzinsalmen läpi on käyty jo vanhoina Kaksoisvirtainmaan Sumerin sivistyksen aikoina kauppaa. Iran on moneen otteeseen uhannut sulkea Hormuzin salmen, muttei ole tehnyt sitä, osin siitä syystä että sen omatkin öljykuljetukset kulkevat salmen kautta.

Iran Hormuzin salmen vartijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hormuzinsalmen pohjoisranta kuuluu Iraniin, kapeimman kohdan eteläranta Omanin Musandamin kuvernoraattiin. Hormuzinsalmi on kapeimmillaan 54 km leveä. Salmi voidaan teoriassa pyrkiä sulkemaan joko kokonaan tai osittain. Täysi sulkeminen estäisi öljykuljetukset salmen kautta, mikä vaikuttaisi paitsi Persianlahden maiden, myös öljyntuojamaiden talouselämään.

Iran on riidellyt vuonna 1992 Arabiemiirikuntien liiton kanssa Abu Musan saaresta, jonka Iran valtasi 1971 kahden muun saaren mukana[3]. Iran uhkasi Hormuzinsalmen sulkemisella useasti 1980-luvulla. Iran viittasi salmen sulkemiseen myös vuonna 1997[4] ja uudelleen vuonna 2008 vastavetona Iranin ydinkriisin aikana esillä olleelle mahdolliselle Israelin iskulle Iranin ydinlaitoksia vastaan. Iranin uhkaukseen vastattiin esimerkiksi, että maan puuttuminen öljykuljetuksiin tulkitaan Washingtonissa sotatoimena.

Vuonna 2011 Iranin öljytulot olivat aiempaa suuremmat pakotteista huolimatta. Pakotteet kuitenkin heikensivät maan valuuttaa, mikä haittasi merkittävästi tavallisen kansan elämää. Yhdysvaltain ja Iranin välisen kiistan kärjistyessä Iran uhkasi jälleen 2011 lopussa sulkea Hormuzinsalmen.[5][6][7][6]. Syynä oli se, että EU uhkasi Irania öljykaupansaarrolla.[8] Myös Yhdysvallat protestoi salmen sulkemisaikomuksia vastaan.[9] Jännitys Persianlahdella nousi.

  1. Limits of Oceans and Seas (pdf) (Omaninlahden rajat on määritelty teoksen sivulla 20. Omaninlahden luoteisraja toimii Persianlahden itärajana, ja tämä raja kulkee Omanin Musadamin kuvernoraatin itärannan keskivaiheilta itään Iranin rannikolle. ks. artikkeli Omaninlahti) 1953 (3. painos). International Hydrografic Organization, iho-ohi.net. Arkistoitu 8.10.2011. Viitattu 22.7.2015. (englanniksi)
  2. Washington Post
  3. Strait of Hormuz (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Strait of Hormuz Alejandra Roman eoearth, June 14, 2007
  5. Iran uhkaa Hormuzinsalmen öljytoimituksia 27.12.2011
  6. a b Iran uhittelee Yhdysvalloille MTV3 Uutiset Ulkomaat 3.1.2012
  7. Iran uhkaa Hormuzinsalmen öljytoimituksia 27.12.2011
  8. Pakotteet rasittavat Iranin valuuttaa YLE Uutiset Ulkomaat 2.1.2011
  9. Iran uhkailee Yhdysvaltain lentotukialusta Yle Uutiset Ulkomaat 2.1.2011