Emil Böök

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Emil Böök (9. marraskuuta 1835, Helsinki15. heinäkuuta 1914 Nastola) oli suomalainen kasvatustieteilijä, rehtori ja professori.[1]

Emil Böökin vanhemmat olivat tullivartija Karl Gustaf Böök ja Fredrika Sjöberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1856 Porvoon lyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1861, filosofian maisteriksi 1864 sekä filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1867.[1]

Böök väitteli tohtoriksi vuonna 1868 kouluhistoriallisella tutkimuksella Realismen i den tyska skolan intill medlet af det adertonde århundradet. Väitöksen jälkeen hän toimi kasvatustieteen dosenttina vuoteen 1892 saakka. Kasvatus- ja opetusopin professorin Zachris Joachim Cleven jäätyä eläkkeelle vuonna 1882 Böök hoiti 1880-luvulla yliopiston kasvatus- ja opetusopin professorin virkaa useaan eri otteeseen virkaa tekevänä.

Emil Böök toimi alun perin Lauantaiseuran vuonna 1831 perustaman Helsingfors Lyceumin rehtorina vuosina 1869–1891. Rehtorin mukaan koulua kutsuttiin "Böökin lyseoksi", ja sen oppilaisiin kuului muun muassa C. G. E. Mannerheim, jonka Böök joutui vuonna 1879 erottamaan koulusta kurittomuuden vuoksi. Lopulta Mannerheim kuitenkin suoritti koulun loppuun yksityisesti Böökin lyseossa vuonna 1887.

Helsingissä Vuorikatu 22:ssa sijainneen Böökin lyseon toiminta päättyi 1891, koska se oli ollut lähellä suomalaisuusliikettä oleva ruotsinkielinen koulu ja suomenkieliset perheet alkoivat vähitellen panna lapsiaan entistä enemmän suomenkielisiin kouluihin. Tämän jälkeen Emil Böök toimi vielä vuosina 1891–1914 ruotsalaisen normaalilyseon historian yliopettajana. Böök sai professorin arvon 1908.[1]

Böök oli naimisissa vuodesta 1863 Eugénie (Jenny) Charlotta Amalia Augusta Paldanin kanssa. Emil Böökin poika Einar Böök oli suomalaisen sosiaalipolitiikan kehittäjä, joka toimi muun muassa sosiaalihallituksen ylitirehtöörinä ja sosiaaliministerinä.

  • Realismen i de tyska skolan, dosentin väitöskirja. 1868
  • Joannes Ludovicus Vives, en reformator inom den pedagogiska vetenskapen, väitöskirja. Helsingfors 1887
  • Från en studieresa. Helsingfors 1892