Carl Friedrich von Weizsäcker

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Carl Friedrich von Weizsäcker

Carl Friedrich Freiherr von Weizsäcker (28. kesäkuuta 191228. huhtikuuta 2007) oli saksalainen fyysikko ja filosofi. Hän opiskeli fysiikkaa, matematiikkaa ja tähtitiedettä Leipzigissa, Berliinissä ja Göttingenissä. Hän väitteli tohtoriksi Leipzigissa 1933.[1]

Weizsäckerille on myönnetty mm. Max Planck -mitali vuonna 1957, Friedenspreis des Deutschen Buchhandels 1963, Templeton-palkinto 1989 sekä Erasmus-palkinto 1969. Hänet oli lisäksi palkittu Pour le Méritellä. Hän työskenteli esimerkiksi Göttingenin Max Planck -instituutissa sekä Hampurissa.

Weizsäcker esitti vuonna 1938 yhdessä Hans Albrecht Bethen kanssa hiilisyklin, jolla tähti voi tuottaa energiaa muuttamalla vetyä heliumiksi.[2] Hän kuului toisen maailmansodan aikana myös tutkimusryhmään, joka epäonnistui pyrkimyksessään kehittää natsi-Saksalle ydinasetta. On kiisteltyä, olivatko nämä yritykset vakavia, vai epäonnistuivatko saksalaistutkijat tarkoituksella, koska eivät halunneet hallituksen saavan käsiinsä tällaista asetta.

Weizsäcker kuoli Starnbergissä 94-vuotiaana. Hän oli harras kristitty[3] ja pasifisti.[4]

Carl Friedrich von Weizsäckerin isä oli diplomaatti Ernst von Weizsäcker, veli Richard oli Saksan liittotasavallan presidentti ja he kuuluivat Weizsäckerin sukuun. lähde?

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]