Alsikeapila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alsikeapila
Vasemmalla alsikeapila, oikealla valkoapila. Carl Axel Magnus Lindmanin teoksesta Bilder ur Nordens flora.
Vasemmalla alsikeapila, oikealla valkoapila. Carl Axel Magnus Lindmanin teoksesta Bilder ur Nordens flora.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Suku: Apilat Trifolium
Laji: hybridum
Kaksiosainen nimi

Trifolium hybridum
L.

Katso myös

  Alsikeapila Wikispeciesissä
  Alsikeapila Commonsissa

Alsikeapila (Trifolium hybridum, syn. Amoria hybrida) on Euroopasta lähtöisin oleva apilalaji, jota käytetään yleisesti myös viljelykasvina. Muista apilalajeista alsikeapila muistuttaa eniten valkoapilaa (T. repens), joka on kuitenkin matalampi, pitempivartinen ja kokonaisuudessaan pienikokoisempi.[1]

Nimensä alsikeapila on saanut Alsiken pitäjästä, joka sijaitsee Ruotsissa Uppsalasta kaakkoon. Tieteellinen nimi ”hybridum” tulee Carl Linnéltä, joka luuli lajin olevan valko- ja puna-apilan risteymä.[2]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alsikeapilan kukka lähikuvassa.
Alsikeapilan lehtiä ja varsia.

Monivuotinen alsikeapila kasvaa 20–50 cm korkeaksi. Varsia on lukuisia ja ne ovat kohenevia tai lähes pystyjä. Lehdet ovat kolmisormisia ja niiden korvakkeet ovat pitkälti ruodin kanssa yhdiskasvuisia. Lehdykät ovat 1–2 cm pitkiä, puikeita, tylppiä ja nirhalaitaisia. Kukinto on pallomainen ja sijaitsee tavallisesti varren kärjessä. Kukintoperä on tukilehteä pitempi. Teriö on tyveltä yhdislehtinen, verhiö lähes kalju. Kukan väri vaihtelee valkoisesta punertavaan, ja on lopulta ruskea. Alsikeapila kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Siemenet kypsyvät verhiön sisään jäävässä palossa.[1]

Alsikeapila jaetaan kahteen alalajiin, rehualsikeapilaan (ssp. hybridum) ja rentoalsikeapilaan (ssp. elegans).[1]

Alsikeapilaa tavataan koko Euroopassa Islantia, Pyreneiden niemimaata ja maanosan pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta. Laji on levinnyt ihmisen mukana suurimpaan osaan Pohjois-Amerikkaa.[2] Suomessa alsikeapilaa voi tavata koko maassa, mutta pohjoisimmassa Lapissa laji on harvinainen. Runsas laji on Oulun korkeudelle saakka.[3] Alalajeista rehualsikeapila on huomattavasti rentoalsikeapilaa yleisempi.[4]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alsikeapilaa esiintyy erilaisissa ihmisen muovaamissa kulttuuriympäristöissä, kuten tienvarsilla, joutomailla, kaatopaikoilla, niityillä ja pelloilla. Alalaji rehualsikeapila on Suomessa luonnonvaraisena esiintyessään viljelyjäänne tai -karkulainen.[1]

Rehualsikeapila on tärkeä nurmi- ja rehukasvi, jota viljellään yleisesti muun muassa Suomessa ja Skandinaviassa.[4][5] Ruotsissa sitä on viljelty jo 1700-luvun lopulta alkaen.[2]

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
  1. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 286.
  2. a b c Den virtuella floran: Alsikeklöver (ruotsiksi) Viitattu 29.3.2011.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Alsikeapilan (Trifolium hybridum) levinneisyys Suomessa Viitattu 16.10.2017.
  4. a b Oulun kasvit 2005, s. 296.
  5. Ålands flora 2010, s. 256.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]