USS Asheville (SSN-758)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
USS Asheville
USS Asheville
USS Asheville
Aluksen vaiheet
Rakentaja Newport News Shipbuilding and Drydock Company, Newport News, Virginia
Kölinlasku 9. tammikuuta 1987
Laskettu vesille 24. helmikuuta 1990
Palveluskäyttöön 28. syyskuuta 1991
Tekniset tiedot
Uppouma 6 000 t (pinnalla)
6 927 t (sukelluksissa)
Pituus 110,3 m
Leveys 10 m
Syväys 9,4 m
Koneteho 1 x S6G-painevesireaktori
Nopeus pinnalla: 25 solmua (46 km/h)
sukelluksissa: 30 solmua (56 km/h)
Miehistöä 12 upseeria ja 98 miehistönjäsentä
Aseistus
Aseistus 4 × 533 mm Mk67 torpedoputkea
12 × Mk36 VLS -siiloa Tomahawk-risteilyohjusten laukaisemiseksi

USS Asheville (runkonumero SSN-758) on Yhdysvaltain laivaston Los Angeles -luokan ydinsukellusvene.

Pääartikkeli: Los Angeles -luokka

Alus tilattiin 26. marraskuuta 1984 Newport News Shipbuilding and Drydock Companyltä Newport Newsistä Virginiasta, missä köli laskettiin 9. tammikuuta 1987. Se laskettiin vesille 24. helmikuuta 1990 kumminaan rouva Dorothy Helms[1] ja liitettiin laivastoon 28. syyskuuta 1991.[2]

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin 11. sukellusvenelaivueeseen Point Loman laivastotukikohtaan. Joulukuussa 1996 alus testasi Northrop Grumman Sea Ferret -tiedustelulennokkia.[2]

Elokuussa 1998 alus palasi kuuden kuukauden partiomatkalta Läntiseltä Tyyneltämereltä. Kuukauden levon jälkeen alus siirrettiin huollettavaksi Pearl Harborin laivastontelakalle, mistä se vapautui 14. joulukuuta. Telakoinnin päätyttyä aluksella aloitettiin miehistökoulutus seuraavaa matkaa varten. Toukokuussa 1999 se teki kaksi perhepäivämatkaa, joista ensimmäinen lähti Pearl Harborista käyden Lahainassa Mauilla. Alus oli ankkurissa viisi vuorokautta Mauilla, josta se palasi Pearl Harboriin toisen ryhmän kanssa.[2]

Alus teki heinäkuusta alkaen kahden kuukauden matkan Itäisellä Tyynellämerellä jatkaen harjoituksia USS John C. Stennisin lentotukialusryhmässä. Matkan aikana alus vieraili San Diegossa, Esquimaltissa ja Ketchikanissa. Alus palasi elokuun lopulla Pearl Harboriin, jolloin se aloitti kuuden viikon valmiusjakson. Aluksen päällikkö vaihtui 15. lokakuuta , kun Ingalls vastaanotti päällikkyyden Groomsilta. Lokakuun lopulla alus palasi San Diegoon kolmeksi viikoksi, jolloin sen koulutus lentotukialusryhmässä saatettiin päätökseen.[2]

Marraskuussa 1999 alus palasi Pearl Harboriin, jossa se oli jälleen kuusi viikkoa valmiudessa valmistautuen seuraavalle tehtävälle.[2]

Alus lähti 26. maaliskuuta 2013 läntiselle Tyynellemerelle. Se saapui 16. huhtikuuta Yokosukaan, jossa se oli kuusi vuorokautta. Alus kiinnittyi 8. kesäkuuta Subic Bayn laivastotukikohdassa Filippiineillä emäalus USS Frank Cableen täydentääkseen varastojaan.[2]

Alus kiinnittyi 21. tammikuuta 2022 USS Emory S. Landiin, joka oli kiinnittyneenä Guamin Alpha laiturissa. Tammikuun lopulla vene siirtyi Bravo laituriin. Alus lähti 21. helmikuuta Apra Harborista partiomatkalle Yhdysvaltain 7. laivaston vastuualueelle.[2]

Alus kiinnittyi 4. huhtikuuta Jokosukassa laituriin 13S viideksi vuorokaudeksi. Se oli 31. toukokuuta - 6. kesäkuuta kiinnittyneenä Emory S. Landiin Guamin Bravo laiturissa. Alus kiinnittyi 1. heinäkuuta Apra Harborin Romeo laiturin paikkaan 2 oltuaan neljä kuukautta partiomatkalla. Thomas W. Bullock luovutti 12. elokuuta päällikkyyden Thomas Dixonille Guamin tukikohdan kappelissa pidetyssä vaihtoseremoniassa.[2]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]