Taktinen roolipeli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyypillinen ruudukkopohjainen taistelunäkymä taktisessa roolipelissä.
Disgaea-pelisarja on esimerkki taktisesta roolipelistä. Kuvassa Disgaea 4: A Promise Unforgotten.

Taktinen roolipeli tai strateginen roolipeli on yksi videopelien lajityypeistä. Se yhdistelee elementtejä perinteisistä tietokoneroolipeleistä ja strategiapeleistä. Lajityyppi on ollut suosittu Japanissa josta johtuen siihen on toisinaan viitattu myös JRPG ja konsoliroolipeli -termeillä.[1]

Japanissa lajityyppi tunnetaan nimellä ”simulaatioroolipeli” (SRPG).[1] Länsimaissa vastaavia saman lajityypin pelejä ovat muun muassa Wasteland 2 ja Blackguards.[1]

Varhaisiin lajityypin peleihin kuuluvat TI-99/4A:lle julkaistu Tunnels of Doom (1982) ja NEC PC-8001:lle julkaistu The Dragon & Princess (1982).[1] Pelikonsolien näkökulmasta merkittävä julkaisu oli Nintendon Fire Emblem -sarjan ensimmäinen peli (1990), jolla on ollut vaikutusta lajityyppiin Japanissa.[1] Tactics Ogre (1995) vaikutti isometrisen perspektiivin yleistymiseen, josta tuli de facto -tyyli useisiin seuraaviin lajityypin peleihin.[2]

Lähtökohdat ovat samantapaiset kuin normaaleissa tietokoneroolipeleissä. Pelaajalla on yleensä käytössään ryhmä komennettavia hahmoja, kukin omine hahmoluokkineen ja erikoiskykyineen. Hahmojen vahvuus riippuu siitä, millaisilla aseilla ja panssareilla ne on varustettu, sekä niiden kokemustasosta, jos peli sellaisia käyttää. Pelaaja ja vihollinen siirtävät ja suorittavat toimintoja hahmoilla vuorotellen. Itse taistelutilanne koostuu usein ruudukkoon jaetusta kartasta, joka kuvataan tyypillisesti isometrisestä kuvakulmasta tai suoraan taistelukentän yläpuolelta. Poikkeuksiakin on, kuten Segan Valkyria Chronicles, joka on kolmannesta persoonasta kuvattu ja liikkuminen ei ole ruudukossa.[3]

Varsinainen strateginen osuus syntyy siitä, miten hahmot sijoittuvat kartalla. Esimerkiksi vahvat mutta hitaat taistelijahahmot eivät yleensä pysty kulkemaan montaakaan ruutua yhdellä vuorolla. Taikurit ja jousiampujat voivat olla muuten fyysisesti heikkoja, mutta voivat saada etulyöntiaseman tekemällä pitkän matkan hyökkäyksiä useiden ruutujen päästä. Taktiset roolipelit voivat sisältää myös hyökkäyksiä, joilla on tietty vaikutusalue (engl. area of effect). Tällaisella liikkeellä on vaikutus kaikkiin hahmoihin, jotka ovat sen kantaman alueella (esimerkiksi 3 × 3 ruudun hyökkäys voi parhaimmillaan iskeä 9 hahmoon kerralla). Huonosti asetellut hahmot voivat näin koitua ajattelemattoman pelaajan kohtaloksi. Lisäksi joissain peleissä maasto itsessään voi vaikuttaa hahmojen tehokkuuteen ja kykyyn suojautua.

Taktiset roolipelit ovat suuresti taisteluihin painottuva lajityyppi. Yksi huomattavimpia eroja perinteisiin tietokoneroolipeleihin onkin pelimaailman tutkimisen puute, sillä taisteluiden välillä panostetaan suurelta osin hahmojen esineiden, varusteiden ja kykyjen säätämiseen sekä uusien hahmojen värväämiseen. Taktiset roolipelit ovat useimmiten yksinpelejä.

Taktisia roolipelejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c d e Robert Grosso: Playing Roles: On Tactical-RPGs 21.8.2015.. Techraptor.
  2. Brendon Taylor: Tactics Ogre hardcoregaming101.net. 4.10.2017. Viitattu 8.8.2022. (englanniksi)
  3. Rich Moss: 7 great tactical RPGs that every developer should study 20.7.2017. Gamasutra. Viitattu 16.3.2019.
Tämä videopeleihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.