Tšalna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tšalna
Чална

Tšalna

Koordinaatit: 61°53′5″N, 34°4′0″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Prääsän piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 883,4 km²
Väkiluku (2012) 3 200
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Tšalnan kunta Prääsän piirin kartalla.

Tšalna[1] (ven. Чална́) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Prääsän piirissä Venäjällä. Se sijaitsee samannimisen joen varrella 23 kilometriä Petroskoista maanteitse luoteeseen.[2] Taajamassa on 2 400 ja kunnassa 3 200 asukasta (vuonna 2012)[3].

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšalnan kunnan pinta-ala on 883,4 neliökilometriä[4]. Se rajoittuu etelässä Prääsän piirin Matroosan ja Prääsän ja lännessä Essoilan kuntiin sekä pohjoisessa Kontupohjan ja idässä Äänisenrannan piireihin[5]. Pinta-alasta 92,9 % on metsää ja 4,7 % vesistöjä[4].

Kunnan alueella virtaavat Suojoki, Tšalna, Takajoki (ven. Zadnjaja) ja Kutismonjoki (Kutižma). Järviä ovat Ylä-Paatjärvi (Verhneje Padozero), Ala-Paatjärvi, Tervalampi, Tsoptsomanjärvi (Tšoptšem), Nimijärvi (Nimozero) ja Liptsakanjärvi (Liptšagskoje).[6] Hyötykaivannaisiin kuuluvat rakennuskivi ja sora[7]. Luonnonsuojelualueita ovat Uutjärvi (Urozero) ja Kutisman lähellä sijaitseva Tšuunoisuo[8].

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Viitanan, Ala-Viitanan (ven. Nižnije Vidany) ja Paadjärven kylät, Kutisman (Kutižma) ja Villavaaran (Villagora) asutukset sekä Kutisman, Paadjärven ja Villavaaran rautatieasemat[9]. Toiseksi suurin asutuskeskus on yli 300 asukkaan Viitana[3]. Kesäaikaan väestö kolminkertaistuu lomanviettäjien ansiosta[10]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 67 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 13 % suomalaisia, 8 % karjalaisia, 5 % valkovenäläisiä ja 2 % ukrainalaisia[11].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšalnan taajama on perustettu vuonna 1949 Suojun ja Viitanan metsäteollisuuspiirin työläisasutukseksi[2]. Sen asukkaista suuri osa oli inkerinsuomalaisia[12]. Vuodesta 1950 lähtien Tšalnalla oli kaupunkimaisen taajaman status[13].

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšalnan kautta kulkee Petroskoin ja Suojärven välinen rautatie ja maantie. Rautatiellä on Tšalnan asema sekä Tšalna-Onežskajan, Paadjärven, Villavaaran ja Kutisman pysäkit.[14] Taajaman lähellä sijaitsee Petroskoin lentoasema[2].

Seudun pääelinkeino on puunhankinta[7]. Tšalnassa toimii metsäteollisuusyritys Šujales[15]. Palveluihin kuuluvat keskikoulu, musiikkikoulu, metsäoppilaitos, kulttuuritalo, kirjasto, pieni poliklinikka ja sairaala. Taajamassa on luterilainen kirkko.[2]

Nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paadjärvien rannoilta on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat Lukinin talo ja aitta entisessä Markelitsan kylässä. Tšalnassa on toisessa maailmansodassa kaatuneiden neuvostosotilaiden hautapaikka ja Paadjärvellä saksalaisten sotavankien hautausmaa.[16]

Kunnan matkailupotentiaali perustuu sen luontoon, vesistöihin ja kulttuuriperintöön. Ala-Viitanan kylässä järjestetään helluntaisin suomalais-ugrilainen kulttuurijuhla Suguvastavundu.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 249. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  2. a b c d Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 256. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
  3. a b Spisok selskih naseljonnyh punktov na 1 janvarja 2012 goda pryazha.karelia.info. Arkistoitu 8.4.2014. Viitattu 8.4.2014. (venäjäksi)
  4. a b Generalnyje plany, s. 31.
  5. Generalnyje plany, s. 98.
  6. Generalnyje plany, s. 18.
  7. a b Generalnyje plany, s. 42.
  8. Generalnyje plany, s. 75.
  9. Generalnyje plany, s. 16.
  10. Generalnyje plany, s. 43.
  11. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 8.4.2014. (venäjäksi)
  12. Generalnyje plany, s. 15.
  13. Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 36. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  14. Generalnyje plany, s. 29, 49.
  15. Generalnyje plany, s. 22.
  16. Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 8.4.2014. (venäjäksi)
  17. Generalnyje plany, s. 44–46.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]