Renamo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mosambikin kansallinen vastarintaliike
Resistência Nacional Moçambicana

Perustettu 1975
Johto
  • Ossufo Momade
Ideologia nationalismi
konservatiiviliberalismi
oikeistopopulismi
Poliittinen kirjo oikeisto
Toimisto Maputo
Kansanedustajia 89 / 250
Kansainväliset jäsenyydet Centrist Democrat International
Nuorisojärjestö RENAMO - Liga da Juventude

Renamo eli Mosambikin kansallinen vastarintaliike (portugaliksi Resistência Nacional Moçambicana) on mosambikilainen konservatiivinen antikommunistinen poliittinen puolue.

Se perustettiin Mosambikin itsenäistyttyä vuonna 1975 nimellä Movimento Nacional de Resistência (MNR) ja oli aluksi hallituksen vastainen aseellinen järjestö. Apartheid-ajan Etelä-Afrikka ja Ian Smithin johtama Rhodesia olivat osana Renamon luomiseen, toimimaan välitysryhmänä hyökätäkseen hallitsevaa kommunistista Frelimo-puoluetta vastaan ja rasittamaan maan sisäistä tilannetta terroristitoiminnan kautta.[1][2] Rhodesian tuella, Renamo aloitti aseistetun kapinan Frelimon hallitusta vastaan ​​vuonna 1977, mikä laukaisi Mosambikin sisällissodan.[3]

Renamon ensimmäinen johtaja oli André Matsangaissa. Hänen kuoltuaan 1979 johtajaksi valittiin Afonso Dhlakama, joka toimi tehtävässä kuolemaansa 2018 saakka joka johti organisaatiota kuolemaansa asti vuonna 2018.[4] Hänen seuraajakseen tuli Ossufo Momade.

Sisällissodan aikana, Renamo oli vastuussa lukemattomien siviilien tappamisesta ja sieppaamisista, sekä julkisten tilojen ja monenlaisen yksityisomaisuuden tuhoamisesta Mosambikissa.[5][6] Se teki myös iskuja kohteisiin Malawissa, Sambiassa ja Zimbabwessa. Konservatiiviset hallitukset ja kannattajat Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa antoivat sille aineellista ja poliittista tukea.[7]

Renamo ja Frelimo liittyivät Rooman rauhansopimuksen lokakuussa 1992, mikä päätti Frelimon yksipuoluevaltion ja käynnisti monipuolueiset demokraattiset vaalit.[8] Vastineeksi RENAMO lupasi luopua aseellisesta taistelustaan ​​ja harjoittaa tulevaa toimintaansa poliittisin keinoin uuden vaalijärjestelmän puitteissa.[9] Sodan päätyttyä Renamo vastasi perustuslaillisten uudistusten edistämisestä sekä vahvan kotimaisen yksityisen sektorin edistämisestä.

Renamo on sotautui uudelleen Frelimo-hallituksen kanssa vuonna 2013, vedoten valtion korruptioon ja Frelimon virkamiesten ylläpitämään vaalipetokseen.[10] Rauhansopimusta yritettiin ja allekirjoitettiin syyskuussa ennen vuoden 2014 vaaleja, mutta Renamo keskeytti vaalitulosten vastustamisen ja aseellinen vastarinta jatkui.[11] Vuonna 2017 puoluejohtaja Afonso Dhlakama allekirjoitti määrittelemättömän tulitauon ja neuvottelemaan rauhansopimusta hallituksen kanssa. Molemmat puolueet solmivat toisen rauhansopimuksen elokuussa 2019, mikä johti käytännössä kapinan loppumiseen.[8]

Puolueen toisinajattelijoista muodostui nopeasti rauhanprosessia vastustava hajaryhmä, joka tunnettiin nimellä Renamo Military Junta (RMJ). RMJ jatkoi pienempiä sissioperaatioita joulukuuhun 2021 asti, jolloin viimeinen jäsenistään antautui Mosambikin turvallisuusjoukkoille.[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Joseph Hanlon: Mozambique: The Revolution Under Fire, s. 351. Zed Books, 1984. ISBN  ISBN 0-86232-940-X.. Englanti
  2. ↑ Renamo, Malawi and the struggle to succeed Banda: Assessing theories of Malawian intervention in the Mozambican Civil War arts.monash.edu.au. Marraskuu 11, 2009. Arkistoitu 28 March 2012. Englanti
  3. ↑ Margaret Hall & Thomas Young: Confronting Leviathan: Mozambique since independence, s. 117-120. Athens, Ohio, USA: Ohio University Press, 1997. ISBN 0-8214-1191-8. Englanti
  4. ↑ Borges Nhamirre, Matthew Hill, ja Brian Latham: Afonso Dhlakama, Mozambique's Opposition Leader, Dies at 65 Bloomberg. Toukokuu 3, 2018. Viitattu Kesäkuu 13, 2024. Englanti
  5. ↑ Rachel Waterhouse: La reconstruction du Mozambique marque le pas Le Monde diplomatique. Toukokuu, 1991. Arkistoitu . Viitattu Kesäkuu 12, 2024. Ranska
  6. ↑ Lisa Hultman: The Power to Hurt in Civil War: The Strategic Aim of RENAMO Violence. Journal of Southern African Studies, Joulukuu, 2009, nro 35, s. 821-834. Taylor & Francis, Ltd.. JSTOR 40600031. Englanti
  7. ↑ Rolf Steinbuch: Mosambik: Schwarz und arm und ziemlich weit weg (2. Auflage), s. 53. Stuttgart: Schmetterling Verlag GmbH, 2010. ISBN 978-3896570130. Saksa
  8. ↑ a b Tervonen, 2019
  9. ↑ Christopher Alden: Mozambique and the Construction of the New African State: From Negotiations to Nation Building, s. 15-31. Palgrave Macmillan, 2001. ISBN 0-312-23594-1.. Englanti
  10. ↑ Mozambique army destroys rebel base: police South African Associated Press. Syyskuu 12, 2016. Cape Town. Arkistoitu Syyskuu 24, 2016. Englanti
  11. ↑ BBC: Mozambique rivals agree ceasefire ahead of elections BBC. Elokuu 25, 2014. Viitattu Kesäkuu 12, 2024. Englanti
  12. ↑ Mozambique: End of Renamo Military Junta, says UN envoy – AIM Club of Mozambique. Arkistoitu Kesäkuu 19, 2022. Viitattu Kesäkuu 12, 2024. Englanti
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Renamo&oldid=22446522”