Meripihkakotilo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Meripihkakotilo
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Kotilot Gastropoda
Lahko: Maakeuhkokotilot Stylommatophora
Heimo: Succineidae
Suku: Succinea
Laji: putris
Kaksiosainen nimi

Succinea putris
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Meripihkakotilo Commonsissa

Meripihkakotilo (Succinea putris) on ohutkuorinen kosteiden ympäristöjen maakotilo. Sen kokonaislevinneisyys ulottuu Euroopasta Länsi- ja Pohjois-Aasiaan.

Meripihkakotilo kasvaa 16–22 millimetriä pitkäksi. Se elää usein makeiden vesien rantakasvillisuudessa. Etenkin kostealla säällä meripihkakotiloita näkee ryömimässä lehdillä vesirajassa. Kuivempina kausina ne voivat oleskella jopa kelluvilla kasvinlehdillä. Meripihkakotilo elää kaksi tai kolme vuotta.

Meripihkakotilo on linnuissa loisivan Leucochloridium macrostomum -tiehytmadon väli-isäntä. Se saa kotilon tuntosarvet paisumaan huomattavasti. Silloin linnut saattavat iskeä tuntosarviin luullen niitä ilmeisesti madoiksi. Näin mato siirtyy taas linnun suolistoon.[2]

  1. Meripihkakotilo – Succinea putris Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Åke Sandhall, Pikkueläimiä, WSOY Barcelona 1975, s.117

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.