Lasse Laaksonen
| Lasse Laaksonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. heinäkuuta 1968 Helsinki |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto (FT, 1999) |
| Tutkimusalue | historia |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Lasse Antero Laaksonen (s. 20. heinäkuuta 1968 Helsinki)[1] on suomalainen historiantutkija ja -opettaja. Hän on erikoistunut sotahistoriaan. Laaksonen on filosofian tohtori ja dosentti kolmessa eri yliopistossa. Hän ohjaa väitöskirjantekijöitä ja opettaa lähinnä Helsingin yliopistossa.
Laaksonen on valmistunut Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi 1996, filosofian lisensiaatiksi 1998 ja filosofian tohtoriksi 1999. Hän on ollut vuodesta 2003 Maanpuolustuskorkeakoulussa Suomen sotahistorian dosentti. Samoin vuodesta 2003 hän on ollut Itä-Suomen yliopistossa sotahistorian dosentti ja Helsingin yliopistossa Suomen ja Skandinavian historian dosentti vuodesta 2005.
Hän on opiskellut vuonna 2007 Yhdysvalloissa United States Military Academyssa West Pointissa.[2]
Laaksonen on tullut tunnetuksi sotahistorian kipupisteiden käsittelijänä, tabujen ja myyttien murtajana. Jo hänen väitöskirjansa talvisodasta herätti paljon keskustelua. Teos Mannerheimin ja kenraalien henkilösuhteista ja niiden vaikutuksesta johtamiseen pureutui sotilasylijohdon ristiriitoihin. Laaksonen sai teoksen ansiosta ensimmäisen Suomen Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiön sotahistorian palkinnon vuonna 2006.[3]
Laaksosen teos Viina, hermot ja rangaistukset – sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918–1945 oli vuonna 2017 ehdolla sekä vuoden tiedekirjaksi että vuoden historiateokseksi.[4][5] Laaksonen on kirjoittanut lukuisia artikkeleita myös muista historian aihealueista, analysoinut henkilösuhteiden ja johtamisen vuorovaikutusta muun muassa yrityksissä ja poliittisessa elämässä sekä esiintynyt useissa kansainvälisissä seminaareissa.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ristiriidoista yhteistoimintaan – Suomen poliisijärjestöjen integroitumiseen johtanut historia. Kirjapaino Jaarli Oy 1998. ISBN 952-90-9692-5.
- Todellisuus ja harhat – Kannaksen taistelut ja suomalaisten joukkojen tila talvisodan lopussa 1940. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. 2. painos (1. painos: Yliopistopaino, 1999). Helsingissä: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 978-951-20-6911-8.
- Taivaan vartijat − Ilmasotakoulun historia 1918-2008. Minerva Kustannus Oy 2008. ISBN 978-952-492-163-3.
- Mistä sotakenraalit tulivat? Tie Mannerheimin johtoon 1918-1939 (Helsinki-kirjat 2011, ISBN 978-952-5874-25-9)
- Eripuraa ja arvovaltaa – Mannerheimin ja kenraalien henkilösuhteet ja johtaminen (Ajatus Kirjat 2004, ISBN 978-951-20-6659-9) (Teos on palkittu Suomen Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiön ensimmäisellä sotahistorian palkinnolla 4.6.2006. Laajennettu juhlapainos Docendo 2014, ISBN 978-952-291-081-3.
- Viina, hermot ja rangaistukset – sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918–1945 (Docendo 2017, ISBN 978-952-291-408-8)
- Kynän ja miekan kenraali Wallenius. Jyväskylä: Docendo, 2021. ISBN 978-952-382-092-0.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laaksonen Helsingin yliopiston sivulla
- Juha Kanerva. Tutkija Lasse Laaksonen lyö laudanpätkiä säpäleiksi – näin käy hänen rystysilleen. Helsingin Sanomat, 31. lokakuuta 2022
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Veli-Matti Autio: Suomen Historiallisen Seuran matrikkeli 1875–2007, s. 106. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2007.
- ↑ Kokemuksia West Pointin sotilasakatemiasta researchportal.helsinki.fi. Viitattu 16.2.2022.
- ↑ Sotahistorian palkinto Suomen Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiö. Arkistoitu 16.2.2022. Viitattu 16.2.2022.
- ↑ Vuoden tiedekirja -ehdokkaat 2017 valittu 1.2.2018. Tieteellisten seurain valtuuskunta. Viitattu 16.2.2022.
- ↑ Vuoden historiateos -palkinnon saajaksi ehdolla 12 teosta Turun Sanomat. 9.12.2017. Viitattu 16.2.2022.
| ||||||||||
