Kuninkaantekijät
| Kuninkaantekijät | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | M. G. Soikkeli |
| Kansitaiteilija | Teemu Helenius |
| Kieli | suomi |
| Genre | fantasia |
| Kustantaja | Vaskikirjat |
| Julkaistu | 2010 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 277 |
| ISBN | 978-952-5722-11-6 |
| Edeltävä | Marsin ikävä ja muita kertomuksia |
| Seuraava | Kadonneitten kaupunkien kronikka |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kuninkaantekijät on M. G. Soikkelin vuonna 2010 ilmestynyt fantasiaromaani. Teos on tekijänsä esikoisromaani ja sen julkaisi Vaskikirjat. Kuninkaantekijät on aikuisfantasiaa, jonka teemana on vallan käyttö. Kriitikko Toni Jerrmanin mukaan teos hyödyntää lajityypin totunnaisia lähtökohtia, mutta kääntää ne välillä päälaelleen.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päähenkilö Imanti on köyhä naimakauppojen järjestäjä, joka saa töitä kolmelta vaikutusvaltaiselta mieheltä. Pappi, jaarli ja kauppias juonittelevat saadakseen tietyn miehen Serekritian valtaistuimelle, joka on ollut tyhjänä kuningas Narlin kuoltua. Imanti lähtee parantajana ja laivaemäntänä heidän mukaansa matkalle kohti valtakunnan pääkaupunkia. Hänkin pelaa peliä oman ja poikansa edun hyväksi. Keskeisessä asemassa tässä on Imantin palvoman Atamamun naamio.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toni Jerrman sanoi Helsingin Sanomien arvostelussaan Kuninkaantekijöiden tuovan kansainvälisellä tyylillään tuoreen tuulahduksen suomalaisen aikuisfantasian kenttään. Hänen mukaansa alan ulkomaisista edustajista teos vertautuu erityisesti Ursula K. Le Guinin teoksiin.[1] Satakunnan Kansan arvostelijan Jari O. Hiltusen mukaan Soikkelin kirjoittajanote on tyylikäs ja pitkälle hiottu.[2] Lapin Kansan Erkki Wideniuksen mielestä kirjan jälkinäytös on turha, mutta muuten kirja on hallittu kokonaisuus.[3] Tähtivaeltaja-lehden Jukka Halmeen mukaan teos on lyhyt, mutta siinä ”on paukkuja enemmän kuin useimmissa mammuttimaisissa lukuromaaneissa”.[4] Aviisin Oskari Rantalan mukaan kirjailija ”tavoittelee tekstiinsä vanhahtavaa poljentoa, joka ei aina toimi, vaan tuntuu ajoittain kömpelöltä”. Muuten tarina pitää otteessaan.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jerrman, Toni: Muorillisen murheen maa Helsingin Sanomat. 24.5.2010. Arkistoitu 28.5.2010. Viitattu 25.7.2010.
- ↑ Hiltunen, Jari O., kirja-arvostelu, Satakunnan Kansa 6.7.2010.
- ↑ Widenius, Erkki: Naamion takana Lapin Kansa. 5.7.2010. Viitattu 25.7.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Halme, Jukka: Kuninkaantekijät. Tähtivaeltaja 2/2010.
- ↑ Rantala, Oskari: Kuninkaat on tehtävä Aviisi. 9/2010. Viitattu 31.1.2011.