Keskustelu:Kuoro

Mistä sanasta kuoro tulee, koska tanssiryhmää nimitetään baletissa myös kuoroksi?

"From Old French choir, from Latin chorus, from Greek χορός, 'company of dancers or singers'." Samulili 18. heinäkuuta 2005 kello 08:06:08 (UTC)

Svetym viittaa samaan alkuperään, vahvasti arvelen että ruotsista tuo meille on lainattu, vaikka ei ole nyt lähdettä tueksi:

  kor,   kör =  fsv. = senisl. kórr, fhty. chôr (ty. chor) osv., 
  av lat. chorus (fra. choeur - kör), av grek. khorôs m., ringdans,  kör.

Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirja antaa lainausketjuksi kreikka -> latina -> ranska -> ruotsi -> suomi. Tanssiryhmäasiasta mainitaan seuraavaa:

  Laulua esittävää ryhmää merkitsevä kuoro perustuu latinan sanaan chorus. Tämä on lainattu kreikan sanasta khorós, joka on alkuaan merkinnyt laulun säestämää piiritanssia tai laulukuoroa

--Teemu M. 26. heinäkuuta 2005 kello 08:31:29 (UTC)

Lauseet "1800-luvulla kirkko menetti valtaansa. Tärkeimmäksi kuorotyypiksi nousi sekakuoro" ja näiden antama informaatio ovat hieman vaillinaiset tai harhaanjohtavat. Kysymykseksi jää, minkä vallan kirkko menetti, missä ja miten se liittyy kuoroon. Tähän on eri vastaus suomen ja euroopan kontekstissa.

Hannu Vapaavuoren (SKHS nro 173) mukaan heräävä kansallinen kulttuuri-identiteetti rakentui kirkon koulutustehtävän ja sivistystyön kautta. Valistuksen tuoma yhteiskunnallisen vallankäytön eriytyminen keskieuroopassa tai suomessa on eri asia kuin kuorolaulun kehitys. Se, että sivistyneistöstä suurin osa on ollut papistoa, johtuu siitä että muualla koulutusta ei juuri ollut. Koko yliopistolaitos nousee kirkollisesta traditiosta ja opetustarpeesta. Keskieuroopassa tilanne vaihteli maittain hyvinkin paljon.

Yleinen virsilaulunopetus ruonomittaisen laulun sijaan ja nimenomaan kirkollisessa piirissä tehty koko väestöä koskeva opetustyö nostivat juuri sekakuorot esille ja "kansankuorot" syntyivät. Toisaalta myös suomalainen kirkkokuorotoiminta oli suhteellisen vähistä, ja lähti kasvuun vasta 1830 -luvun jälkeen. Tämä pohjusti kansallisromanttista kautta isovihan jälkeen ja venäjän hallintovallan alle siirryttäessä.

Kirkko siis menetti suomessa (jos menetti) yhteiskunnallista valtansa siksi, että Ruotsi ei enää hallinnut. Silti sivistyneistö oli edelleen sama ja sitä kautta vaikutus säilyi kuten myös luterilainen kirkko. Luterilaisuus jopa vahvisti identiteettiään ja kokosi kansaa. Tähän liittyy myös kuorolaulun ja virsilaulun asema. Keskieuroopan kehitys oli se, valtiollinen hallinto eriytyi mutta kuorolaulu säilyi kirkoissa. Se, millä tavalla arvioidaan kuoron muodon tärkeyttä, on asia erikseen. Tästä en ole nähnyt kovin uutta tilastoa.

Muutosehdotus olisi siten: "1800-luvun jälkeen yleinen kehitys euroopassa on ollut kirkkomusiikin ulkopuolelle sijoittuvien sekakuorojen määrän kasvu."

Lause on edelleen hyvin puutteellinen, mutta tosi asia on, että merkittävä osa kuoroista toimii eri kirkkokuntien yhteydessä. Suomessa on kuitenkin lainsäädännöstä johtuen paljon yhdistyksiä kuorotoiminnassa, euroopan mittakaavassa ei. Toisaalta kirkkokouorot ovat usein sekakuoroja.

--JrmJt 14. marraskuuta 2013