Kalmasaari (Vuokkijärvi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalmasaarta. Taustalla vuonna 1987 pystytetty muistoristi.

Kalmasaari (myös Kalmosaari) on Suomen ja Venäjän rajalla Vuokkijärvessä sijaitseva 1,15 hehtaarin suuruinen saari. Rajalinja kulkee saaren poikki niin että noin neljäsosa siitä kuuluu Suomussalmen kuntaan ja loput Kostamuksen kaupunkipiiriin. Kalmasaaressa sijaitsee entinen Kuivajärven, Hietajärven ja Vuokinsalmen vienalaiskylien hautausmaa.[1]

Venäjän välinen raja kulki Kalmasaaren kautta jo ennen Suomen itsenäistymistä.[2] Hautausmaan käyttö lopetettiin Neuvostoliiton rajan sulkeuduttua vuonna 1922, jonka jälkeen perustettiin uusi hautausmaa Kuivajärven Kalmisaareen.[1] Helsingin Sanomiin vuonna 1929 kirjoittaneen Onttoni Miihkalin mukaan Suomen puolelle jäi vain pari vainajaa. Hän kertoi myös bolševikkien hakanneen kaikki kalmakuuset ja ristit haloiksi, jolloin ainoastaan yksi risti oli jäänyt seisomaan Suomen puolelle.[3][4]

Kalmasaareen on haudattu muun muassa tietäjä ja parantaja Miines Huovinen.[5] Kalmasaaren Suomen puoleisessa osassa ei ole näkyviä jäänteitä haudoista, mutta saaressa on vuonna 1987 muistomerkiksi pystytetty vienalaistyylinen ortodoksinen hautaristi. Sen on pystyttänyt hietajärveläinen runonlaulaja Jussi Huovinen Kalmasaareen haudattujen esivanhempien muistoksi.[1][6]

  1. a b c Kalmasaari Kulttuuriympäristön palveluikkuna Kyppi. 28.5.2015. Museovirasto. Viitattu 10.11.2022.
  2. Paulaharju, Samuli: Matkan varrelta. Kaiku, 15.8.1915, nro 187, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.11.2022.
  3. Onttoni Miihkali: Nälkämaan keidas. Helsingin Sanomat, 27.10.1929, nro 291, s. 31. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.11.2022.
  4. Onttoni Miihkali: Vienan rippeitä rajan tällä puolen. Rajamme vartija, 15.11.1934, nro 4, s. 69–70, 74. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.11.2022.
  5. Maaseudulta : Muuan vanha runotaitaja kuollut. Helsingin Sanomat, 24.8.1915, nro 229, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.11.2022.
  6. Kuivajärven ja Hietajärven nähtävyyksiä Vienan runokylät. 1999. Juminkeko-säätiö. Viitattu 10.11.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]