Helvi Halme
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Helvi Helena Halme (26. helmikuuta 1923 Impilahti – 7. syyskuuta 2016 Kuopio)[1] oli suomalainen lähetyssaarnaaja ja kirjailija.
Halmeen vanhemmat olivat maanviljelijä Antti Halme ja opettaja Emilia Paukku. Hän kävi Itä-Suomen seminaarin 1946. Lähetystyötä Halme teki Etiopiassa 1953 alkaen. Opettajan koulutuksen saaneena hänelle avautui aluksi tehtävä keisarillisen perheen lasten kasvattajana.[1] Halme asui vuodesta 1988 Kuopiossa.[2] Hän kirjoitti vuosina 1943–1977 kaikkiaan 14 kirjaa, joista monet ovat nuorten kirjoja.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karjalaistytön tarina : tosikertomus. Kustannus Kuva ja sana, Helsinki 1943
- Tuulimäen Raili. Kuva ja sana, Helsinki 1944, 3. painos 1945
- Outi löytää tien. Kuva ja sana, Helsinki 1945
- Herätys tuli : kertomus nuorten herätyksestä. Kuva ja sana, Helsinki 1946
- Helinä. Kuva ja sana, Helsinki 1947
- Me emme sano hyvästi : romaani. Kuva ja sana, Helsinki 1948
- Souditu. Ristin voitto, Helsinki 1956
- Hoviherran poika. Ristin voitto, Helsinki 1960
- Tyttö vain. Ristin voitto, Helsinki 1962
- Tie, jonka sain. Ristin voitto, Helsinki 1964
- Sinisen Niilin maa. Ristin voitto, Helsinki 1968
- Kirje nuorelle tytölle. Ristin voitto, Tikkurila 1970
- Neljä äitiä. Ristin voitto, Tikkurila 1973
- Tuulinen maa , valokuvat Helvi Halme. Ristin voitto, Tikkurila 1977
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helvi Halme SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Tapio Sopanen: Jumalan ruhtinatar on kotona - Ristin Voitto Ristin Voitto, Kristillinen viikkolehti, Nro 41/2016, s. 12,. 13.10.2016. Viitattu 8.6.2021.
- ↑ Pohjoissavolaisen kaunokirjallisuuden bibliografia : Helvi Halme (Arkistoitu – Internet Archive).