Evert Gädda

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Evert Gabriel Gädda

Evert Gabriel Gädda (30. joulukuuta 1896 Mustasaari18. syyskuuta 1962) oli suomalainen suojeluskuntaupseeri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Alfred Gädda ja Ida Lustig. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Sofia Elisabet Kronmanin kanssa. Gädda kävi kansakoulun ja ruotsalaisen kansanakatemian Malmilla vuosina 1914–1915.[1][2]

Jääkärikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä mustasaarelainen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 11. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 2. komppaniaan 18. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän kuului myös pataljoonan soittokuntaan.

Jääkäripataljoona 27:n soittokunta.

[1][2]

Suomen sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Suomen sisällissota

Gädda astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 6. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti sisällissodassa taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Näsilinnassa, Kuokkalassa ja Kellomäessä sekä etenemiseen Rajajoelle.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gädda palveli sisällissodan jälkeen edelleen 2. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muutettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:ksi. Hänet siirrettiin 3. syyskuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti n:o 1:n 5. komppaniaan, josta myöhemmin samana syksynä komennettiin kahdeksi kuukaudeksi Mustasaaren suojeluskunnan päälliköksi. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 ja siirtyi sen jälkeen Mustasaareen maanviljelijäksi.[1][2]

Talvi- ja jatkosota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gädda osallistui talvisotaan ja jatkosotaan Pohjois-Mustasaaren suojeluskunnan paikallispäällikkönä ja sotien jälkeen jatkoi maanviljelystä ja ylläpiti omistamaansa Södergård-kotia Mustasaaressa.[2]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  1. a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975