Dietrich von Choltitz
| Dietrich von Choltitz | |
|---|---|
 Dietrich von Choltitz vuonna 1940. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. marraskuuta 1894 Wiese-Gräflich, Sleesia |
| Kuollut | 4. marraskuuta 1966 (71 vuotta) Baden-Baden, Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Natsi-Saksa |
| Palvelusvuodet | 1914–1945 |
| Komentajuudet |
11. Panssaridivisioona, Pariisin sotilaskomentaja |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Jalkaväenkenraali |
| Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi |
 Nimikirjoitus |
|
Dietrich von Choltitz (9. marraskuuta 1894 Wiese-Gräflich, Sleesia, Saksan keisarikunta – 4. marraskuuta 1966 Baden-Baden, Länsi-Saksa) oli saksalainen jalkaväenkenraali, joka toimi Pariisin viimeisenä saksalaisena sotilaskuvernöörinä toisen maailmansodan aikana elokuussa 1944. Hän antautui lopulta Vapaan Ranskan joukoille ja jätti noudattamatta Adolf Hitlerin käskyä hävittää Pariisi maan tasalle ennen sen luovuttamista liittoutuneille.
Varhaisempi sotilasura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisessä maailmansodassa Choltitz osallistui taisteluihin länsirintamalla luutnanttina. Weimarin tasavallassa hän liittyi Reichswehriin. Hänestä tuli vuonna 1929 ratsuväen kapteeni ja vuonna 1938 ensin majuri ja sitten jalkaväkirykmentin everstiluutnantti.[1]
Toisessa maailmansodassa Choltitz otti osaa Rotterdamin valtaukseen vuonna 1940 ja sai Rautaristin ritariristin. Syyskuussa 1940 hän yleni everstiksi ja rykmentin komentajaksi. Sodassa Neuvostoliittoa vastaan hän otti osaa Sevastopolin piiritykseen kesäkuussa 1942. Samana vuonna hän yleni kenraalimajuriksi ja 1943 kenraaliluutnantiksi. Hän oli avustava Saksan 260. jalkaväkidivisioonan komentaja ja XLVIII panssariarmeijakunnan komentaja. Maaliskuussa 1944 hän palveli Italiassa ja kesäkuussa 1944 länsirintamalla. Sodan loppupuolella hän oli Pariisin sotilaskuvernöörinä kaupungin valtaukseen asti.[1]
Pariisin tuhoamisesta kieltäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Pariisin vapautus
Choltitz kieltäytyi hävittämästä Pariisia uhmaten suoraan Hitlerin käskyä tuhota kaupungin näkyvimmät muistomerkit. Sotavankeuden aikaisista salakuunteluista käy ilmi, että syynä oli lähinnä Hitlerin mielikuvituksellisten käskyjen noudattamisen vaikeus, sillä kohteiden tuhoamiseen ei ollut käytettävissä räjähdysaineita eikä henkilöstöä.[1] Choltitz kuoli vuonna 1966 ja hänen hautajaisissaan oli läsnä korkea-arvoisia ranskalaisia sotilashenkilöitä.
Pariisin tapahtumista on tehty elokuvat Palaako Pariisi? (1966) ja Diplomatia (2014).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c von Choltitz, Dietrich Lexikon der Wehrmacht. Viitattu 29.7.2013. (saksaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dietrich von Choltitz Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
