Carinhall
Carinhall oli Hermann Göringin maaseutuasunto ja metsästyslinna.[1] Se rakennettiin suurelle metsästystilalle Berliinin koillispuolelle Schorfheideen Großdöllner Seen ja Wuckerseen väliin Brandenburgin pohjoisosaan.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Göringin ensimmäisen vaimon, ruotsalaisen Carin Göringin (1888–1931) mukaan nimettyä residenssiä rakennettiin vuodesta 1933 alkaen mittasuhteiltaan valtavaksi, mutta muistuttamaan metsästyslinnaa. Sen pääarkkitehti oli Werner March, joka suunnitteli Berliinin olympiastadionin.[3] Carin Göringin ruumis siirrettiin vuonna 1934 alkuperäisestä hautapaikasta Ruotsista Carinhallin alueelle. Carinhallissa järjestettiin 10. huhtikuuta 1935 Göringin hääjuhla, kun Göring vihittiin toisen vaimonsa, näyttelijä Emmy Sonnemannin kanssa.[4] Vuonna 1951 löytyi luuranko, jota pidettiin Carin Göringin luurankona, ja se vietiin Ruotsiin. 1990-luvulla Carinhallista löytyi kuitenkin toinen luuranko, joka DNA-tutkimuksissa on osoitettu Carin Göringin luurangoksi. Se on haudattu Ruotsiin.[5]
Carinhalliin päätyi runsaasti saksalaisten eri puolilta miehitettyä Eurooppaa ryöstämiä taideaarteita.[2]
Kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Göring räjäytytti Carinhallin[1] 28. huhtikuuta 1945 estääkseen sitä joutumasta lähestyvän puna-armeijan käsiin.[6] Taideaarteet oli siirretty etukäteen Berchtesgadeniin.[7]
Carinhallista on nykyisin jäljellä rauniot, muutamia perustuksia[6] ja mahtavat portit.[8]
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1999 ilmestynyt kirja Görings Reich: Selbstinszenierungen in Carinhall[9] herätti uuden kiinnostuksen Carinhallia kohtaan. Paikalle tuli aarteenetsijöitä, ja paikasta pelättiin tulevan uusi natsien pyhiinvaelluspaikka.[10] Brandenburgin osavaltionhallinto määräsi Göringin vaimon haudan hävitettäväksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Carinhall Sotahistoriallinen seura. Viitattu 2.10.2017.
- ↑ a b Görings Carinhall rbb24. 27.9.2016. Viitattu 2.10.2017. (saksaksi)
- ↑ Werner March Oxford Reference. Arkistoitu 3.10.2017. Viitattu 2.10.2017. (englanniksi)()
- ↑ Hermann Göring Britannica Online. Viitattu 2.10.2017. (englanniksi)}
- ↑ Carin Göring identified igp.uu.se. 20.12.2012. Viitattu 5.10.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Feeling lucky? The Sun. Viitattu 2.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Hermann Göring's art collection goes online Lootedart.com. 21.6.2012. Viitattu 5.10.2017.
- ↑ Nazi architecture, then and now The Guardian. 2.6.2016. Viitattu 5.10.2017.
- ↑ Volker Knopf ja Stefan Martens, Görings Reich: Selbstinszenierungen in Carinhall. Ch. Links Verlag, Berlin 1999.
- ↑ Berliners open treasure chest of evil, The Times, 28.9.1999 (Arkistoitu versio)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Manvell, Roger: Der Reichsmarschall. 1983. ISBN 3-8118-4370-2. (saksaksi)
- Mosley, Leonard: The Reich Marshal: A Biography of Hermann Goering. 1975. ISBN 3-420-04727-4. (englanniksi)
- Díaz Domínguez, Carlos: Tres colores en Carinhall. 2011. ISBN 978-84-666-4192-0. (espanjaksi)
- Irving, David: Göring, A Biography. Vapaasti ladattava. (saksaksi, englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carinhall Wikimedia Commonsissa
- A Visit to Hermann Göring’s Carinhall (englanniksi)