Bengtsår
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesialue | |
| Merialue | |
| Korkein kohta |
26,5 m |
| Pinta-ala |
2,8 km² |
Bengtsår on Saaristomeren itäreunalla Hankoniemen pohjoispuolella oleva saari, joka kuuluu Hangon kaupunkiin. Bengtsår on pohjois-eteläsuunnassa 3,4 kilometriä pitkä ja leveimmillään itä-länsisuunnassa 1,5 kilometriä. Saaren pinta-ala on melkein 3 neliökilometriä. Saaren korkein kohta, ”näköalakallio”, on 26,5 metriä merenpinnasta[1]. Mantereelle Bengtsårista on lyhimmillään vajaa kilometri.
Helsingin kaupunki omistaa valtaosan saaresta ja sitä ympäröivästä vesialueesta. Saaressa on myös vapaa-ajan asutusta. Helsingin omistamia alueita käytetään nuorten leiri- ja retkitoimintaan.[2] Saareen on kesäisin Helsingin vesibussiyhteys.
Saaren lounaisosassa on vuonna 1995 perustettu yksityinen luonnonsuojelualue, 17 hehtaarin kokoinen Bengtsårin tammilehto.[3]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saaren asutuksesta on dokumentteja 1500-luvulta: silloisen Tenholan pitäjän kirkollisverojen tilikirjassa 1556 Bengtsåriin on kirjattu kolme, Santalaan kaksi ja Hankoon kuusi veronmaksajaa. Vuonna 1647 Bengtsårissa oli kaksi toimivaa maatilaa. Vuonna 1677 Bromarv erotettiin Tenholan seurakunnasta omaksi kappeliseurakunnakseen. Tästä muodostui 1881 Bromarvin kunta, ja Bengtsår oli yksi sen kylistä. Vuoden 1977 kuntaliitoksessa Bengtsår liitettiin Hankoon, kun taas valtaosa Bromarvista liitettiin Tenholaan.[1]
Helsingin kaupunki osti Bengtsårin, lukuisia lähisaaria ja niitä ympäröivää vesialuetta käsittävät kaksi maatilaa vuonna 1907, kun se tarvitsi syrjäistä sijaintipaikkaa 8–18-vuotiaiden suomen- ja ruotsinkielisten poikien kasvatuslaitokselle. Vuonna 1926 laitoksen nimeksi tuli Bengtsårin koulukoti. Enimmillään saarella oli lähes sata poikaa, jotka kärsivät koti-ikävän lisäksi syöpäläisistä ja taudeista, Osa pojista pyrki saarelta karkuun. Työntekijöitä oli enimmillään noin 25. Pojat kävivät neliluokkaisen yläkansakoulun ja saivat sen jälkeen ammattiopetusta. Sen pääpaino oli puusepäntöissä, mutta opetusta annettiin myös suutarin- ja räätälinammatteihin. Laitoksessa oli myös metalliverstas, jota metallitöistä kiinnostuneet pojat saivat käyttää. Koulunkäynnin ja ammattiopetuksen ohella pojat oppivat maataloustöitä ja puutarhanhoitoa olemalla mukana käytännön töissä. Koulukodin toiminta päättyi vuonna 1940, kun talvisodan rauhanehtojen mukaisesti Hanko ympäristöineen vuokrattiin Neuvostoliitolle. Miehitysaikana Bengtsårissa oli arviolta 500–1000 neuvostosotilasta, jotka linnoittivat saarta ja asuivat korsuissa. Koulukodin toimintaa ei aloitettu uudelleen Neuvostoliiton vetäydyttyä alueelta 1941. Valtaosa koulukodin rakennuksista ja saaren metsistä oli Neuvostoliiton vuokra-aikana tuhoutunut eikä koulukodin toiminta voinut enää jatkua.[1] Laitoksen toiminnalle ei enää muutenkaan ollut yhtä suurta tarvetta kuin aikaisemmin, koska sen kohderyhmään kuuluvien lasten määrä oli Helsingissä vuosien mittaan vähentynyt merkittävästi.
Bengtsårin maa- ja vesialueita pakkolunastettiin Helsingiltä Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden siirtoväen asuttamiseksi, ja saarelle muodostettiin puoli tusinaa maatilaa uudisrakennuksineen lähinnä Terijoelta evakuoitujen perheiden käyttöön. Maatiloilta kuitenkin muutettiin tulevien vuosikymmenten mittaan pois niiden niukan tuoton ja huonojen kulkuyhteyksien vuoksi.[1]
1940-luvulta alkaen Helsingin kaupunki alkoi käyttää Bengtsåria lasten ja nuorten kesäleirien pitopaikkana. Leirejä siellä ovat pitäneet myös urheilujärjestöt kuten SVUL[4]. Aluksi leiriläisiä oli vain parisataa kesässä, kun vuonna 1973 osallistujia 35 leirillä ja retkellä oli jo yhteensä 1 251. 2010-luvun alkuvuosina Bengtsårissa leireili vuosittain pari tuhatta nuorta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Bengtsårin historiaa Bengtsår-sivusto. Arkistoitu 24.7.2018. Viitattu 24.7.2018.
- ↑ Bengtsår venelehti.fi. Viitattu 5.7.2018.
- ↑ Bengtsårin lehto Ympäristö.fi. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 24.7.2018.
- ↑ Iltanuotiot melkein kaikkein parasta. Tyytyväisiä leiriläisiä Bengtsåren saarella. Helsingin Sanomat, 13.7.1965, s. 12. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bengtsårin nettisivut
- Koho, Kari & Koho, Markku: Bengtsårin kasvatuslaitos ja koulukoti 1908–1940. BoD. Helsinki 2024. ISBN: 978-952-80-7008-5
- Koho, Kari & Koho, Mikko: Bengtsår. M Koho, Espoo 2018.
- https://www.facebook.com/bengtsar/ --> Bengtsårin facebooksivut
- Koho Reino ja Koho Anu, Bengtsår, Hanko 2020