Adolf Esaias Aminoff
Adolf Esaias (Atte) Aminoff (8. heinäkuuta 1890 Iisalmen maalaiskunta – 21. syyskuuta 1949 Göteborg) oli suomalainen matsänhoitaja, yrittäjä ja yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen.[1]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aminoffin vanhemmat olivat metsänhoitaja, kollegiasessori Henrik Johan Aminoff ja Anna Maria Lagus, rovasti Johan Lorentz Laguksen tytär, ja puoliso vuodesta 1917 käsityönopettaja Anna Elisabeth (Lisa) Schreck. Konsuli, yritysjohtaja Henrik Johan Aminoff oli hänen poika. Eversti Torsten Aminoff oli hänen veljensä.[1][2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Adolf Esaias Aminoff tuli ylioppilaaksi Iisalmen yhteislyseosta 1910 ja valmistui metsänhoitajaksi 1914. Aminoff teki Metsähallituksen uudismittaus- ja metsänarviotöitä Iisalmen seudulla 1914–1916, oli Oy Birger Hallmanin palveluksessa Kuopiossa 1917, Kuopion Höyrymylly Oy Sammon toimitusjohtaja 1919–1921 sekä Iisalmen Puutavara -yhtiön perustaja, johtokunnan puheenjohtaja ja toimitusjohtaja 1922–1936.[1]
Kainuun Puu -yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja Aminoff oli 1927–1928, Waldhofin metsäpäällikkö 1928–1939 ja hallituksen jäsen vuodesta1935, Oy Bruno Procopé Ab:n ylimetsänhoitaja ja laivauspäällikkö 1929–1939, Iisalmen Sahat -yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja vuodesta 1937, Putkola-yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja vuodesta 1937, Peltosalmen Kauppa -yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja vuodesta 1937, Pino Oy:n eli vuodesta 1939 Ahmo Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja vuodesta 1937, Hiiltopuu-yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja vuodesta 1939, Iisalmen Sementtivalimo -yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja vuodesta 1940, samoin kuin Katerma, Iisalmen Auto ja Foresta -yhtiöiden perustaja ja toimitusjohtaja.[1]
Aminoff oli myös Kuopion teollisuuspiirin Iisalmen teollisuusalueen päällikkö 1939–1940 sekä 1941–1944 ja Sotakorvausteollisuuden valtuuskunnan metsäteollisuusosaston pyöreän puutavaran toimiston toimistopäällikkö 1944–1947 ja Palautuskomitea Suomen valtuuskunnan jäsen 1944–1946.[3] Aminoff omisti Ahmonsaaren tilan Iisalmen maalaiskunnassa ja useita liike- ja asuinkiinteistöjä sekä maa- ja metsätiloja Ylä-Savossa ja Kainuussa. Hänellä oli myös monia luottamustehtäviä, mukaan lukien Iisalmen maalaiskunnan valtuuston jäsenyys 1934–1936. Kauppaneuvoksen arvonimen Aminoff sai 1947. Suomen sisällissotaan valkoisten puolella osallistunut Aminoff oli sotilasarvoltaan reservin vääpeli (1918).[1]
Kauppaneuvos A.E. Aminoffin rahasto on nimetty hänen mukaan. Aminoffin pojanpoika Kari Aminoff toimii rahaston asiamiehenä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Adolf Esaias Aminoff Biografiasampo. Viitattu 8.8.2022.
- ↑ Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahasto: H.J. Aminoffin rahasto Suomen Kulttuurirahasto. Viitattu 2.5.2024.
- ↑ Kauppaneuvos Adolf Esaias Aminoff (1890–1949) - Suomen talouselämän vaikuttajat kansallisbiografia.fi. Viitattu 19.12.2022.
- ↑ tuomotomperi: Digiloikkaan vauhtia OLVI-säätiöltä ja A.E.Aminoffin rahastolta OLVI-säätiö. 7.6.2017. Viitattu 29.5.2024.