Waffen-SS

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Waffen-SS
Waffen-SS:n riimumerkit.
Waffen-SS:n riimumerkit.
Toiminnassa 1935–1945
Valtio  Saksa
Aselajit Heer (maavoimat)
Osa joukkoa Schutzstaffel (SS)
Koko yli 950 000
Motto Uskollisuus on kunniani
Värit musta, harmaa / vihreä
Sodat ja taistelut
Komentajat
Tunnettuja komentajia SS-Obergruppenführer Josef Dietrich
SS-Obergruppenführer Felix Steiner
SS-Obergruppenführer Theodor Eicke
SS-Brigadeführer Wilhelm Monhke
SS-Brigadeführer Otto Kumm
SS-Brigadeführer Fritz Freitag
SS-Brigadeführer Léon Degrelle

Waffen-SS (suomeksi myös Ase-SS) oli natsi-Saksan Schutzstaffel-joukkojen (SS) aseistettu siipi. Sen juuret olivat erilaisissa radikaaleissa oikeistolaisissa maanpuolustusjärjestöissä kuten Freikorps ja Sturmabteilung (SA). Nämä järjestöt käytännössä sulautettiin vuonna 1934 SS-Verfügungstruppeksi (SS-VT) eli taistelutukijoukoiksi. Tämä yhdessä Adolf Hitlerin henkivartiokaartin Leibstandarte Adolf Hitlerin (LAH) kanssa olivat suoria Waffen-SS:n edeltäjiä. Waffen-SS:n tehtävä oli toimia Saksan eliittinä, ja saikin mainetta tehokkaana eliittisotilasjärjestönä. Waffen-SS sai hyvän aseistuksen, ja sen sotilaallinen johto oli komennettu Wehrmachtista. Waffen-SS oli myös ensimmäinen maastopukuja laajassa mittakaavassa käyttänyt sotilasorganisaatio.

Waffen-SS:n taisteluorganisaatio kasvoi sodan aikana 38 divisioonan vahvuiseksi ja käsitti yli 950 000 miestä.

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan alussa Waffen-SS-joukkoja halveksuttiin Wehrmachtin osalta ja monet Wehrmachtin vanhoista komentajista mielsivät Waffen-SS:n samanlaisiksi katutappelijoiksi Sturmabteilungin (SA) kanssa. Vaikka SS-upseereilta puuttuikin sotilaallista kokemusta sodan alussa, niin myöhemmin Waffen-SS:n miesten kovan kunnon ja kurin kautta he alkoivat saada Wehrmachtin hyväksynnän ja Waffen-SS liitettiin vuonna 1940 Wehrmachtin neljänneksi päähaaraksi. Tämä tarkoitti sitä, että Wehrmachtin ohjesäännöt alkoivat koskea myös Waffen-SS-miehiä, vaikkakin joukon poliittisten juurien takia sille annettiin erikoisoikeudeksi käyttää tervehdyksessä natsitervehdystä eikä SS-miesten tarvinnut osallistua sotilaskirkkoon.[1]

Suuri Waffen-SS-sotilaiden armeija taisteli muun muassa Kurskin ja Ardennien taisteluissa. Jotkin Waffen-SS-osastot syyllistyivät sotarikoksiin, pahimmat tapaukset olivat Oradourissa ja Marzabuttossa, sekä Malmedyn verilöyly.

Ulkomaalaiset vapaaehtoiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wehrmacht ei halunnut SS:stä kilpailijaa, joten varsinaisia Saksan kansalaisia ei voitu ottaa asevelvollisina SS:ään. Valloitussotien alettua Waffen-SS värväsi paljon ulkomaiden kansalaisia, koska sitä ei tämä rajoitus koskenut. Alkuvaiheessa SS värväsi lähinnä etnisiä saksalaisia (Volksdeutsche). Sodan laajentuessa ja SS:n vallan kasvaessa nämä etniset kriteerit vähitellen hävisivät ja Waffen-SS:ään päätyi lopulta lähes kaikkien valloitettujen ja liittolaismaiden kansalaisia. Virossa SS:ään pakotettiin jopa pakko-otettuja virolaisasevelvollisia.[2]

Sama rajoitus koski aseita; sodan alussa Wehrmacht piti SS:ää lähinnä viidennen tason nostoväkenä, ja SS:lle annettiin esimerkiksi tšekkiläisiltä sotasaaliina saatuja kiväärejä. Myöhemmin Waffen-SS sai hankittua yhä enemmän tavallista maavoimien kalustoa, ja sodan lopussa Waffen-SS:llä oli jopa omia panssariyksiköitä. Leibstandarte SS Adolf Hitler oli kuitenkin aina poikkeus: se sai nopeasti haluamansa varustuksen.[2] Lisäksi SS:n riveissä palveli tuntematon määrä vapaaehtoisia Neuvostoliiton alueelta.

Waffen-SS:ssä palveli 1 207 suomalaissotilasta SS-vapaaehtoispataljoona Nordostissa vuosina 1941–1943.

Ulkomaalaisten vapaaehtoisten kokonaismäärät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Waffen-SS tuomittiin Nürnbergin oikeudenkäynneissä rikollisjärjestöksi, lukuun ottamatta vuodesta 1943 eteenpäin värvättyjä asevelvollisia, joiden katsottiin olleen pakotettuja liittymään. Useissa maissa rivijäsenetkin tuomittiin vuosien vankeusrangaistuksiin.

Waffen-SS aiheuttaa yhä sisä- ja ulkopoliittista keskustelua erityisesti Virossa ja Latviassa, missä neuvostoaikana Waffen-SS:ssä palvelu oli tuomittua. Veteraanien itsensä mielestä he puolustivat maataan yhdessä saksalaisten kanssa loppukesästä 1944 hyökkäävää puna-armeijaa vastaan. Samankaltainen keskustelu koskee Ukrainaa, missä perustettiin galitsialainen Waffen-SS:n yksikkö Saksan jo ollessa häviämässä toisen maailmansodan peräytyessään Neuvostoliitosta.

  1. Stein, G. H. - Waffen-SS. Hitlerin eliittikaarti sodassa 1939-1945
  2. a b George H. Stein: Waffen-SS.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Guerra, Nicola (2012) I volontari italiani nelle Waffen-SS. Il pensiero politico, la formazione culturale e le motivazioni al volontariato. Una storia orale. Annales Universitatis Turkuensis.*[1]
  • Munoz, Antonio J. (1991). Forgotten Legions: Obscure Combat Formations of the Waffen-SS. Axis Europa, Inc. ISBN 0-7394-0817-8.
  • Quarrie, Bruce (1983). Hitler's samurai: The Waffen-SS in action. Arco Pub. ISBN 0-668-05805-6.
  • Stein, George H. (suom. 2004) Waffen-SS. Hitlerin eliittikaarti sodassa 1939-1945. Ajatus Kirjat. ISBN 978-951-20-7807-3.
  • Williamson, Gordon (1995). Loyalty is my Honor.  Motorbooks International. ISBN 0-7603-0012-7.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]