Stromatoliitti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Prekambrikauden stromatoliittejä Glacierin kansallispuistossa, Montanassa
Halkileikattu stromatoliitti.

Stromatoliitti on kupumainen kivimuodostuma, joka on syntynyt mineraalien ja sedimenttien kertyessä syanobakteereiden muodostamiin yhdyskuntiin. Varhaisimpien stromatoliittien uskotaan syntyneen noin 2,7 miljardia vuotta sitten, ja näin ne ovat todisteita varhaisimmasta yksinkertaisesta elämästä maapallolla. Ne ovat tyypillinen fossiililöydös prekambrikautisissa kivimuodostumissa, jolloin monisoluista elämää ei vielä ollut.

Suomessa yli kaksi miljardia vuotta vanhoja stromatoliittiesiintymiä on löydetty esimerkiksi Rantamaan louhokselta Meri-Lapista. Kilometrien laajuinen löydös on Suomen vanhin lajissaan ja osoittaa seudun kuuluneen muinoin trooppiseen alueeseen.[1] Etelä-Lapin karbonaattikivet ja niiden stromatoliittirakenteet ovat peräisin ajalta 2 100–2 060 miljoonaa vuotta sitten, jolloin pieneliöt (lähinnä syanobakteerit) sitoivat ja saostivat matalalle vuorovesirannikolle tai ajoittain kuivuvalle tulvatasangolle kalkkiliejua. Arvokkaimmat Kemin, Tornion, Ylitornion ja Rovaniemen lounaisosan rajaaman alueen stromatoliittikohteet on suojeltu esimerkiksi luonnonsuojelualueina.[2]

Stromatoliitit ovat monimuotoisia: ne voivat olla esimerkiksi tyynymäisiä, pylväsmäisiä tai kartiomaisia. Joistakin stromatoliiteistä on löydetty mikroskooppisia jäänteitä yksisoluisista eliöistä, mutta stromatoliittimäisiä muodostumia tiedetään kehittyvän myös kokonaan geologisten prosessien tuloksena. Eräs geologian aktiivisia tutkimusaloja onkin selvittää luotettavasti, onko löydetty stromatoliittifossiili muodostunut eliöiden ympärille vai onko se abioottinen kivimuodostuma.

Nykyaikaisia stromatoliittejä Shark Bayssa Länsi-Australiassa

Ylesin stromatoliitteja muodostanut syanobakteerisuku kautta maan historian on Collenia.

Stromatoliittifossiileja esiintyy käytännössä koko elämän historian ajalta ja niitä muodostuu myös nykyään. Eniten stromatoliitteja syntyi noin 1250 miljoonaa vuotta sitten, jolloin ei ollut vielä liikkuvia monisoluisia eläimiä.

Näiden fossiilien määrä kuitenkin vähenee hyvin voimakkaasti kambrikaudelle tultaessa. Kambrikauden alussa stromatoliittien määrä putosi 20 %:iin huipustaan, kun stromatoliitteja syövät monisoluiset eläimet yleistyivät rajusti. Näin hitaasti kasvavia stromatoliittejä pääsi muodostumaan enää vain poikkeuksellisissa oloissa. Stromatoliitit yleistyivät sen jälkeenkin massasukupuuttojen aikaan muun muassa ordovikikauden ja permikauden lopussa.

Tätä teoriaa tukee se, että nykyään stromatoliitteja löydetään vain erittäin suolaisista järvistä sekä joistakin merenrantojen suolaisista laguuneista, joiden korkea suolapitoisuus tekee muiden eliöiden elämän mahdottomaksi ja syanobakteeriyhdyskunnat voivat kasvaa rauhassa.

  1. Hannukainen, Heidi: Muinaiset kivet hurmasivat tutkijat Yle Uutiset. 25.9.2012. Viitattu 19.7.2016.
  2. Tervolan stromatoliitti Geologiset luontokohteet. Geologian tutkimuskeskus. Arkistoitu 16.8.2016. Viitattu 19.7.2016. Web archive 2016

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]