Noidanlukot

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Niittynoidanlukot)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Noidanlukot
Saunionoidanlukko (Botrychium matricariifolium)
Saunionoidanlukko (Botrychium matricariifolium)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Ophioglossopsida
Lahko: Ophioglossales
Heimo: Käärmeenkielikasvit Ophioglossaceae
Suku: Noidanlukot Botrychium
Sw.
Katso myös

  Noidanlukot Wikispeciesissä
  Noidanlukot Commonsissa

Noidanlukot eli niittynoidanlukot (Botrychium) on saniaisten suku. Ne ovat pienikokoisia kasveja, joilla on mehevä juurakko ja siitä ilmaan nouseva itiöitä levittävä varsi. Jotkin lajit viettävät ison osan elämästään lähes kokonaan maan alla, ja hankkivat ravintoa symbioosissa sienien kanssa.[1]

Noidanlukkojen tieteellinen nimi Botrychium (ja Botrys) viittaa suvun lajien itiöpesäkeversoihin, ne muistuttavat rypäleterttua.[2] Noidanlukkoja on 55 lajia, joista seitsemää on tavattu Suomessa. Ne ovat saaneet suomenkielisen nimensä etenkin ketonoidanlukon avainta muistuttavasta muodosta.[3] Niitä on pienen koon ja piilottelevan kasvutapansa vuoksi vaikea löytää. Vuosittain noidanlukkojen esiintyminen vaihtelee, parhaaksi niille on arveltu alkukesästä kosteaa ja lämmintä kesää.[2]

Suomen lajeista viisi on uhanalaisia ja kaksi silmälläpidettäviä. Ne ovat harvinaistuneet, koska tyypilliset kasvupaikat, laitumet ja hakamaat, ovat katoamassa.[4]

Suomessa tavattavat noidanlukkolajit:[5]

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. Oulun kasvit 2005, s. 264.
  2. a b Suomen Luonto: Noidanlukkojen lumossa sll.fi. Viitattu 12.12.2017.
  3. Härjämäki K.: Salaperäiset noidanlukot Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistys. Arkistoitu 19.8.2006. Viitattu 25.9.2015.
  4. Harvinaistuneet noidanlukot etsintäkuulutetaan koko maassa 2004. Suomen Ympäristökeskus. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 3.2.2008.
  5. Retkeilykasvio 1998, s. 45.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.