Muinaisindoarjalaiset kielet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Muinaisindoarjalaiset kielet ovat lingvistisesti ja kulttuurihistoriallisesti tärkeimmät intialaiset kielet. Muinaisindoarjalaisia kieliä on tapana kutsua nimellä sanskrit. Tämä on kuitenkin hieman epätarkka ilmaisu, sillä oikeastaan verbaaliadjektiivi संस्कृत (saṃskṛta- 'kokoonpantu; hienostunut') viittaa varsinkin grammaatikko Pāṇinin 400–300-lukujen vaihteessa kuvaamaan ja kuvauksellaan vakioimaan klassilliseen sanskritiin. Näin ollen sanskrit kontrastoituu spontaaniin, puhekieliseen prākritiin (प्राकृत, prākṛta- 'ensiksi tehty; luonnollinen'). Esiklassillista sanskritia edeltäneen Veda-kirjallisuuden kielenparsi poikkeaa tästä rakenteeltaan samantapaisesti kuin homeerinen kieli poikkeaa klassillisesta, attikalaisesta kreikasta. Niinpä on myös tapana puhua muinaisindoarjasta Veda-kirjojen kieleen vittattaessa. Toisaalta muinaisindoarjaan on tapana sisällyttää myös kaikki keski-indoarjalaisia kieliä edeltävät kielenparret, jolloin myös klassillinen sanskrit sisällytetään indoarjalaisiin muinaiskieliin. Terminologia ei ole siis täysin vakiintunutta.

  • Parpola, Asko (2003) From the dialects of Old Indo-Aryan to Proto-Indo-Aryan and Proto-Iranian. Indo-Iranian Languages and Peoples (toim. Nicholas Sims-Williams), s. 43–102. Oxford University Press. (Proceedings of the British Academy, 116.)