J. N. Reuter

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Julio Reuter vuonna 1888 (Daniel Nyblin).

Julio Nathaniel Reuter (7. tammikuuta 1863 Turku9. tammikuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen kielitieteilijä, itsenäisyysaktivisti ja professori.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reuterin vanhemmat olivat rehtori Edvin Titus Feodor Reuter ja Aline Procopé. Hänen veljiään olivat eläintieteen professori Odo Reuter ja Enzio Reuter sekä agronomi Arno Reuter. Julio Reuter pääsi ylioppilaaksi Turun lyseosta 1880 ja opiskeli Helsingin yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi 1885, lisensiaatiksi 1891 ja tohtoriksi 1897. Reuter teki opintomatkat Jenaan, Lontooseen, Oxfordiin ja Pariisiin 1886–1887 sekä Berliiniin 1889–1890.

Reuter oli Helsingin yliopiston sanskritin ja vertailevan indoeurooppalaisen kielitieteen dosentti 1891–1906 ja ylimääräinen professori 1906–1931. 1900-luvun alussa Reuter oli mukana Kagaalin toiminnassa hallituksen jäsenenä ja sihteerinä. Hän toimitti englanninkielistä The Finland Bulletin-julkaisua 1900-1905 ja kirjoitti Suomen tilanteesta artikkeleita englantilaisiin ja amerikkalaisiin lehtiin. Vuonna 1918 hän oli mukana lähetystössä joka kiersi Tanskan, Norjan ja Yhdysvaltain hallitusten luona pyytämässä niiden tunnustusta Suomen itsenäisyydelle.

Reuter oli Suomalais-englantilaisen seuran puheenjohtaja 1927–1931 ja Suomen itämaisen seuran varapuheenjohtaja 1917–1937. Hän oli Ruotsalaisen teatterin valtuuskunnan jäsen 1912–1930, johtokunnan jäsen 1922 ja hallituksen puheenjohtaja 1926.

  • Die altindischen nominalcomposita ihrer betonung nach untersucht. Erste abtheilung: Die betonung der copulativen und der determinativen composita mit einem verbalnomen als schlussglied, väitöskirja. Helsingfors 1891
  • The Srauta-Sutra of Drahyayana with the Commentary of Dhanvin: Part 1. Luzac & Co, London 1904
  • Den nyare Agrarlagstiftningen i Storbritannien och Irland: berättelse afgifven till Agrarkommittén i Finland: jämte 1903 års irländska jordlag akt öfversatt. Helsingfors 1907
  • Intian kirjallisuus: lyhyesti esitetty. Tekijä, Helsinki 1911
  • Some Buddhist fragments from Chinese Turkestan in Sanskrit and ”Khotanese”. Suomalais-ugrilainen seura, Helsinki 1916
  • Bemerkungen über die neuen Lautzeichen im Tocharischen. Studia Orientalia. Societas Orientalis Fennica, Helsingfors 1925
  • ”Kagalen”: ett bidrag till Finlands historia 1899–1905 1–2. Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 1928, 1930
  • Tocharisch und Kutschanisch. Suomalais-ugrilainen seura, Helsinki 1934

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]