Giovanni Domenico Tiepolo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fresko Villa Valmaranassa Vicenzassa

Giovanni Domenico Tiepolo (30. elokuuta 1727 Venetsia3. maaliskuuta 1804 Venetsia) oli venetsialainen rokokootaidemaalari. Hän oli Giovanni Battista Tiepolon poika.

Domenico opiskeli isänsä johdolla ja oli jo 13-vuotiaana tämän tärkein avustaja. 20-vuotiaana hän teki jo myös omia töitä. Isänsä apuna Domenico oli tekemässä Würzburgin linnan, Vicenzassa Villa Valmaranan ja Madridissa Kaarle III:n palatsin freskoja.

Domenicon oma maalaustyyli kehittyi isän kuoltua vuonna 1770. Hänen maalauksensa alkoivat ottaa realistisempia muotoja, vaikka isän koristeellinen vaikutus säilyi. Domenico maalasi myös enemmän maallisia hahmoja, kun hänen isänsä oli tunnettu uskonnollisista ja mytologisista aiheistaan. Hän mm. maalasi 104 piirrosta "punchinella" hahmosta (eräänlainen klovni).

Muutamia Domenico Tiepolon teoksia on Suomessa Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmissa.[1]

Yksi näistä on nimeltään Kreikkalaiset tunkeutuvat Troijaan[2]. Sen taidemuseo hankki vuonna 1996 tuntemattoman tekijän teoksena vain 10 000 markan hintaan (nykyrahassa vajaat 2 400 euroa).[2][3] Teoksen todellinen arvo paljastui vasta myöhemmin.[2] Kyseessä olikin Dominico Tiepolon Troijan hevonen -sarjan puuttuva kolmas osa, joka oli ollut kadoksissa vuosikymmeniä.[2]

Teossarjan kaikki osat oli nähty yhdessä viimeksi 1800-luvun alussa Pietarissa.[2] Sarjan kolmannen osan oli sittemmin ominut Stalin, joka 1920-luvulla pani sen myyntiin paikatakseen lähetystönsä taloutta[4]. Taulun osti Pariisissa taidekauppias Mario D'Atri[4]. Taulu oli esillä vuonna 1938 Chicagossa, ja sen jälkeen teos joutui kadoksiin.[2] Toisen maailmansodan aikana taulu oli kulkeutunut maasta toiseen ja oli jonkin aikaa muun muassa Venäjällä.[2] MOT-ohjelman mukaan D'Atri on saattanut myydä taulunsa natseille, joilta sen ovat kenties varastaneet Berliinin miehittäneet neuvostojoukot myydäkseen sen eteenpäin[4]. Vuonna 1948 taulu oli berliiniläisen taidekauppiaan Herbert Ulrichin hallussa, kun suomalainen diplomaatti ja keinottelija, lähetystöneuvos Tauno Sutinen, osti sen bulvaanin avulla[4]. Tässä vaiheessa kukaan ei enää tiennyt, kenen maalaamasta taulusta oli kyse[2]. Sutinen toi taulun Suomeen[4]. Sutisen kuoltua taulu löytyi vainajan vuoteen alta[5]. Kuolinpesä myi taulun taidekauppiaalle[4]. Wenzel Hagelstam maksoi taulusta 8 000 markkaa[4]. Sinebrychoffin museo osti taulun Hagelstamin huutokaupasta noin 10 000 markan (ehkä jopa 17 000 markan[5]) hinnalla ja liitti sen inventaarioluetteloonsa taulun hämärästä taustasta piittaamatta[6][4].

Teoksen rahallinen arvo nykyään lienee satakertainen verrattuna summaan, jonka museo siitä maksoi.[3] Kolmiosaisen teossarjan muut osat kuuluvat National Galleryn kokoelmiin.[3] Sarjan kaikki kolme osaa saatettiin yhteen ensimmäistä kertaa noin 200 vuoteen Sinebrychoffin taidemuseossa vuonna 2020.[3]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Wenzel Hagelstam & Dan Kronqvist: Wenzel Hagelstam – antiikkikauppiaan muistelmat. Suom. Kati Valli. WSOY, 264 s.
Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.