Eläinsuojelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eläinsuojelulain mukaan sen tarkoitus on suojella eläimiä kivulta, mutta käytännössä vaatimusta mahdollisimman kivuttomasta lopetuksesta ei sovelleta esimerkiksi kalastukseen. Kalat tuntevat kipua kidusten kuivuessa.

Eläinsuojelu tarkoittaa eläinten suojelua kärsimykseltä ja kivulta sekä eläinten hyvinvoinnin ja hyvän kohtelun edistämistä.[1]

Natsi-Saksassa eläinsuojelu oli laajalle levinnyttä, ja kansallissosialistinen puolue teki useita lakiesityksiä eläinsuojelun eteen. Useat natsijohtajat, mukaan lukien Adolf Hitler ja Hermann Göring, olivat eläinsuojelun tukijoita. Saksassa nykyisin voimassa olevat eläinsuojelulait pohjautuvat natsi-Saksan lakeihinlähde?, mutta niissä muun muassa eläinsuojelurikkeistä annetut rangaistukset ovat lievempiä kuin natsi-Saksassa.lähde?

Suomessa eläinsuojelun pääperiaatteet on määritelty laissa eläinten hyvinvoinnista.[2]

Jokaisella ihmisellä on lakisääteinen velvollisuus huolehtia eläinsuojelun toteutumisesta. Eläinsuojelun toteutumista valvovat eläinsuojeluviranomaiset, kuten kunnan ja läänineläinlääkärit, poliisi ja terveystarkastajat. Monilla paikkakunnilla toimii lisäksi vapaaehtoisia eläinsuojeluvalvojia.[1]

Loppuvuodesta 2009 kunnat ovat voineet palkata pelkästään valvontatehtäviin keskittyviä virkaeläinlääkäreitä. Muutoin valvonnasta vastaavat mm. vastaanottoa harjoittavat kunnaneläinlääkärit, jotka saattavat olla asiakassuhteessa valvomiinsa tuotantotiloihin. Vuonna 2015 Suomessa oli 66 valvontaeläinlääkäriä.[3]

Syksyllä 2013 Suomeen perustettiin määräaikaisena myös eläinsuojeluasiamiehen virka, jota hoiti Sari Salminen. Asiamies oli maa- ja metsätalousministeriössä toimiva itsenäinen viranomainen, jonka tehtäviin kuului vaikuttaa ja valistaa eläinten hyvinvoinnin puolesta. Työhön sisältyivät tuotantoeläimet, lemmikit, koe-eläimet ja luonnonvaraisten eläinten kohtelu. Virkaa ei jatkettu vuoden 2015 jälkeen, mikä johtui osin maa- ja metsätalousministeriöön kohdistuvista säästöistä.[4]

Vapaaehtoiseen eläinsuojelutoimintaan kuuluu olennaisena osana luonnonvaraisten eläinten hoitaminen ja löytöeläintoiminta. Suomessa paikallisten eläinsuojeluyhdistysten kattojärjestönä toimii SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto.

Epäilyyn perustuvat eläinsuojelutarkastukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 Suomessa tehtiin epäilyyn perustuvia eläinsuojelutarkastuksia yli kuusituhatta, mikä oli yli 900 enemmän kuin vuonna 2014. Vajaa puolet tarkastuksista johti viranomaistoimenpiteisiin. Noin 31 prosentilla tarkastuksista annettiin asianomaiselle määräys korjata puutteet määräajassa, tai kielto jatkaa eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä. Kiireellisiin toimenpiteisiin johtavia vakavia laiminlyöntejä havaittiin 9 prosentilla tarkastuskäynneistä (lemmikkitarkastuksista 11 prosentilla, tuotantoeläintarkastuksissa 3 %:lla).[5]

Eläinlajeittain tarkasteltuna tarkastuksia kohdistui enemmän lemmikkieläimiin (4 200), kuin tuotantoeläimiin (3 600). Lemmikkieläinten tarkastuksissa yli puolet tarkastetuskohteista olivat koiria, toiseksi suurin eläinryhmä olivat kissat. Tuotantoeläinlajien osalta tarkastuksen kohteina olivat useimmiten naudat, hevoseläimet ja lampaat.[5]

Puolueiden suhtautuminen eläinsuojeluun

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Animalia ja SEY teettivät eduskuntapuolueille kesäkuussa 2016 eläinsuojelukyselyn, jossa kysyttiin muun muassa pitäisikö eläintuotantotiloilla ja teurastamoilla ottaa käyttöön kansalaisille avoin, säännöllinen ja tehokas valvonta. Kaikki Sipilän hallitukseen kuuluvat puolueet vastustivat tehokkaampaa eläinsuojeluvalvontaa; perussuomalaiset ja keskusta olivat täysin eri mieltä ja kokoomus osittain eri mieltä. Muista puolueista myös RKP oli täysin eri mieltä, vasemmistoliitto, vihreät ja SDP taas tehokkaamman valvonnan kannalla. Kristillisdemokraatit ei vastannut kyselyyn.[6]

Perussuomalaiset oli ainoa puolue, joka vastusti tuotantoeläinten kivunlievityksen parantamista, kuten sitä, että porsaiden kastrointi ilman kivunlievitystä kielletään. Se oli myös ainoa puolue, joka vastusti emakkohäkkien kieltämistä. Emakkohäkissä eläin ei pysty liikkumaan, eikä kääntymään ympäri. Turkistarhauksen lakkauttamista kokonaan kannattivat vain vihreät ja vasemmistoliitto. Ne olivat ainoita, jotka kannattivat kaikkia eläinsuojelulakiin esitettyä 10 parannusta. Kokoomus kannatti kuutta ehdotusta, sitä torjuvampia olivat SDP, RKP ja keskusta. Perussuomalaiset oli eläinsuojeluvastaisin puolue.[6]

Eläinsuojelu ja eläinten oikeudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläinsuojelutoiminta sekoitetaan monesti eläinoikeusliikkeeseen, joka ajaa eläinten oikeuksia. Eläinsuojelulla tarkoitetaan lain vähimmäisvaatimusten täyttämistä, kun taas eläinten oikeuksien puolustajat pyrkivät ajamaan eläimille lain asettamia vaatimuksia laajempia oikeuksia.[7]

Monet eläinten oikeuksien puolustajat pitävätkin Suomen lakia riittämättömänä, sillä lain sallimien eläintenpitomuotojen, kuten turkistarhauksen tai lihateollisuuden voidaan katsoa olevan tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamista eläimille, mikä on yksiselitteisesti kielletty eläinsuojelulain yleisissä periaatteissa.[8]

  1. a b Ajantasainen lainsäädäntö: Eläinsuojelulaki 247/1996 finlex.fi. Edita. Viitattu 16.5.2016.
  2. Laki eläinten hyvinvoinnista www.finlex.fi. Edita Lakitieto Oy. Viitattu 6.5.2024.
  3. Koivuranta, Esa: Solvauksia, tappouhkauksia… Yle Uutiset. Viitattu 5.11.2016.
  4. Vasta perustettu eläinsuojelu­asiamiehen pesti päättyy HS.fi. Arkistoitu 30.5.2016. Viitattu 16.5.2016.
  5. a b Epäilyyn perustuvat eläinsuojelutarkastukset 2015 Evira. Arkistoitu 5.11.2016. Viitattu 5.11.2016.
  6. a b Kysely: Hallituspuolueet vastustavat tiukempaa eläinsuojeluvalvontaa Aamulehti. 7.6.2016. Arkistoitu 29.6.2016. Viitattu 7.6.2016.
  7. Suomen ja maailman eläinoikeustilanne ja tapahtumat 6.9.2016. Fauna.fi. Viitattu 13.6.2023.
  8. Animalia 2020. Animalia ry. Viitattu 13.6.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]