Alli Kallioniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alli Kallioniemi 1930-luvun alussa.

Alli Lemmikki Kallioniemi (vuoteen 1905 Jahnsson, 14. heinäkuuta 1885 Kustavi8. kesäkuuta 1958) oli suomalainen opettaja ja poliitikko. Vuosina 1930–1933 hän toimi kansanedustajana.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallioniem isä oli filosofian tohtori Adolf Waldemar Jahnsson ja äiti Ida Sofia Magdalena Helander.[1] Hänen veljiään olivat taloustieteilijä Yrjö Jahnsson, rehtori, opetusneuvos Aarne Kallioniemi ja valtiopäivien pikakirjoittaja Kaarlo Kallioniemi.[2][3]

Kallioniemi tuli ylioppilaaksi Turun suomalaisesta jatko-opistosta vuonna 1905 ja valmistui opettajakandidaatiksi 1909.[4] Hän toimi opettajanuransa alkuvuosina opettajana lyhyitä jaksoja eri kouluissa: Helsingin uudessa yhteiskoulussa 1909–1911, Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa 1910–1912, Raahen seminaarissa 1912–1913, Hämeen kansanopistossa 1914–1915, kansakouluissa Naantalissa ja Vehmaalla 1916 sekä Räisälän kansanopistossa 1917.[1]

Helsingin käsityöseminaarissa Kallioniemi toimi opettajana 1919–1951 ja Helsingin kasvatusopillisessa talouskoulussa 1920–1951. Hän opetti muun muassa sielutiedettä, kasvatus- ja opetusoppia sekä kirjanpitoa.[1] Hän kirjoitti myös oppikirjan Sielutieteen alkeet (1930) sekä teoksen Käsityönopetus. Merkitys – tarkoitus – metodi (1950).

Kallioniemi valittiin eduskuntaan kokoomuksen edustajana Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä vuoden 1930 vaaleissa, ja hän toimi kansanedustajana 21. lokakuuta 1930 – 31. elokuuta 1933.[1] Helsingin kaupunginvaltuustossa Kallioniemi oli 1937–1945.[4]

  1. a b c d Edustajamatrikkeli
  2. Kuka kukin oli K, Wikisource
  3. Kuka kukin oli J, Wikisource
  4. a b Zetterberg, s. 391