Sinfonia nro 3 (Schumann)
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Robert Schumannin sinfonia nro 3 Es-duuri op. 97, lisänimeltään Reiniläinen sinfonia, valmistui marras-joulukuussa 1850. Sinfonian kantaesitys oli 6. helmikuuta 1851 Düsseldorfissa säveltäjän johtamana.
Lisänimi viittaa siihen, että Schumann sävelsi teoksen pian muutettuaan Dresdenistä Reinin varrelle Düsseldorfiin. Teoksen perustunnelman tulkitaan usein heijastelevan "reiniläistä iloisuutta". Schumann itse sanoi teoksen syntyneen Kölnin tuomiokirkon tekemän vaikutuksen inspiroimana. Lisänimi on siis kuvaava, vaikka se ei olekaan peräisin säveltäjältä. Sen sijaan ei olisi Schumannin teosten hengen mukaista pitää teosta ohjelmallisena musiikkina: teos ei kuvaa Reinin ympäristöä vaan heijastelee Schumannin saamia vaikutelmia.
Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teoksessa on normaalin neljän osan sijaan viisi osaa:
- Lebhaft
- Scherzo: Sehr mäßig
- Nicht schnell
- Feierlich
- Lebhaft
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sinfonia nro 1 B-duuri (Kevät; op. 38)
- Sinfonia nro 2 C-duuri (op. 61)
- Sinfonia nro 3 Es-duuri (Reiniläinen; op. 97)
- Sinfonia nro 4 d-molli (op. 120)