Andalusianpodenco
| Andalusianpodenco | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Espanja |
| Määrä | Suomessa muutama yksilö |
| Rodun syntyaika | ikivanha |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys, seurakoira |
| Muita nimityksiä | podenco andaluz, podenco andaluso, podenco alicante, podenco ibérico (vanhahtava)[1], podenco español (vanhahtava)[1], podenco spagnolo, podenco malagueño, podenco andaluz malague, podenco ibérico andaluz malagueño[1], campanero[1] |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu RSCE: ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit alaryhmä 7 Alkukantaiset metsästyskoirat #401 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
iso 21–33 kg (ihanne 27 kg) keskikokoinen 10–22 kg (ihanne 16 kg) pieni 5–11 kg (ihanne 8 kg) |
| Säkäkorkeus |
pieni: uros 35–42 cm, narttu 32–41 cm keskikokoinen: uros 43–53 cm, narttu 42–52 cm iso: uros 54–64 cm, narttu 53–61 cm |
| Väritys | punainen, kanelinruskea ja valkoinen |
Andalusianpodenco (Podenco andaluz) on alkukantainen eteläespanjalainen metsästyskoira, josta on olemassa muutama erillinen paikallisvariaatio kuten alicantenpodenco eli podenco alicante, malaganpodenco eli podenco malagueño ja alkuperäinen tyyppi rondanpodenco eli podenco rondeño[1]. Suomeen on tuotu joitain yksilöitä, mutta se ei ole FCI:n eikä Suomen Kennelliiton hyväksymä rotu. Espanjan kennelliitto Real Sociedad Canina de España on tunnustanut sen, minkä lisäksi sillä on virallinen asema Saksassa[2], Belgiassa[3] ja Brasiliassa[4].
Suomeen on tuotu lukuisia rodun edustajia niin sanottuina rescuekoirina. Rotu on hyvin yleinen Espanjassa, jossa myös koirien hylkääminen on yleistä ja ne päätyvät koiratarhoihin löytökoirina tai omistajat itsekin vievät niitä sinne. Podencoja käytetään Espanjassa pienriistan metsästykseen, ja niiden pitoon liittyy vakavia eläinoikeuskysymyksiä. Metsästyskauden lopussa useimmat koirat hylätään tai tapetaan, usein julmilla tavoilla, kuten hirttämällä, poltetaan elävältä, hukutetaan ja hakataan.
.jpg)
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Andalusianpodenco on tiivisrakenteinen ja sopusuhtainen.[5] Se on rungoltaan solakka ja hieman vinttikoiramainen. Kokoluokkia on kolme: pieni (uros 35–42 cm, narttu 32–41 cm), keskikokoinen (uros 43–53 cm, narttu 42–52 cm) ja iso (uros 54–64 cm, narttu 53–61 cm). Pieni painaa 5–11 kg (ihanne 8 kg), keskikokoinen 10–22 kg (ihanne 16 kg) ja iso 21–33 kg (ihanne 27 kg).[6] Myös karvamuunnoksia on kolme: lyhyt- (n. 2 cm pitkä), karkea- (n. 5 cm pitkä) ja pitkäkarvainen (n. 8 cm pitkä). Väri on joko punainen, kanelinruskea tai valkoinen.[5] Valkoisilla voi olla punaisia tai kanelinruskeita merkkejä.
Pieni lyhytkarvainen muunnos muistuttaa etnankoiraa ja keskikokoinen muunnos portugalinpodengoa.[7]
-
Pieni lyhytkarvainen, punainen -
Keskikokoinen lyhytkarvainen, punainen -
Keskikokoinen lyhytkarvainen, punavalkoinen -
Iso karkeakarvainen, valkopunainen -
Iso pitkäkarvainen, punavalkoinen
Malagueño[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Malagalainen rotutyyppi poikkeaa hieman tavallisemmasta alicantelaisesta tyypistä niin kooltaan kuin muodoltaankin: siitä ei ole olemassa kuin yksi kokomuunnos, keskikokoinen, minkä vuoksi se soveltuu lähinnä ainoastaan kaniinin metsästykseen. Vaikka RSCE:n mukaan sekä malagueño että rondeño edustavat samaa andalusianpodenco-rotua siinä missä alicante-tyyppikin, Malagan rannikolla paikalliset pitävät sitä puhtaasti omana, erillisenä malagalaisena rotunaan. Geeneettisen monimuotoisuuden kannalta on tietenkin hyvä pitää kaikkien kolmen andalusialaisen muunnoksen geenipoolit yhtenäisenä, sillä mitä enemmän eri paikallispopulaatioita eristetään geneettisesti toisistaan, sen sisäsiittoisempia niistä tulee.
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Andalusianpodenco on älykäs, helposti oppiva, valpas ja omistajalleen uskollinen. Se noutaa sekä vedestä että maalta, sillä on erinomainen vainu ja se on työssään nopea, kestävä ja järjestelmällinen. Se on kuitenkin riistaviettinen, joten se ei välttämättä sovellu pelkäksi seurakoiraksi.[5]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Andalusianpodenco on yksi vanhimmista roduista, ja sen alkuperä johtaa faaraoiden aikakaudelle - erityisesti sen kantarotuun egyptinmetsästyskoiraan.[5][8] Se on luultavasti kulkeutunut rodun alkuperäiselle alueelle Cadiziin foinikialaisten mukana ja sieltä edelleen Espanjan muihin osiin.[5] Koska andalusianpodenco on kotimaassaan työkoira, sitä jalostettiin enemmän käyttöominaisuuksia kuin ulkonäköä silmällä pitäen.[8]
Rotu tunnettiin vielä pari vuosikymmentä sitten yleisesti nimellä iberianpodenco tai espanjanpodenco, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että se on ainoa hieman tunnetumpi podenco-rotu joka on kotoisin manner-Espanjasta.lähde? Vuonna 1992 Espanjan Kennelliitto kuitenkin viimein hyväksyi sen nykyisellä nimellä, ja espanjalainen rotujärjestö pyrkii suojelemaan sitä sukupuutolta.[8]
Vuonna 1963 espanjalainen tutkielman kirjoittaja Rafael Saraza Ortiz kuvaili rotua ainoastaan isona, mainitsematta lainkaan muita kokomuunnoksia. Alun alkaen espanjalaisilla metsästäjillä oli kahdentyyppisiä koiria: isoja karkeakarvaisia (campanero) ja keskikokoisia sileäkarvaisia (malagueno). He yrittivät luoda näiden avulla homogeenisen rodun, mutta sen sijaan tuloksena olikin kolme eri karvanlaatua ja kolme eri kokoa. Pienen ja keskikokoisen muunnoksen taustalla on myös muiden rotujen - lähinnä etnankoiran ja portugalinpodengon - perimää.[7]
Iso karkeakarvainen muunnos on erityisen yleinen Cordobassa. Eri koot ja karvanlaadut eivät saa risteytyä keskenään.[8]
Andalusiasta on kotoisin myös eräs matalaraajaisempi podenco, maneto, jolle se on todennäköisesti hyvin läheistä sukua mutta jonka RSCE on tunnustanut virallisesti täysin erilliseksi roduksi.lähde?
Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pieni muunnos tunnetaan myös nimellä conejero ("jäniskoira") ja iso nimellä montero ("villisian metsästyskoira"). Iso karkeakarvainen tunnetaan toisinaan nimellä campanero ("kellonsoittaja"), koska metsästettäessä sillä on kello kaulassa.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Jordana J. & Piedrafita J. & Sanchez A. Genetic Relationships in Spanish Dog Breeds. I. The Analysis of Morphological Characters. Universitat Autònoma de Barcelona, Unitat de Genètica i Millora Animal, Departement de Patologia i de Producció Animals, Facultat de Veterinària. 08193-Bellaterra, Barcelona, Espanja, 27.7.1990. Haettu 29.6.2013
- ↑ Podenco Andaluz. Deutscher Windhundzucht- und Rennverband. Haettu 23.12.2020.
- ↑ Andalusian Warren Hound[vanhentunut linkki] Société Royale Saint-Hubert. Haettu 23.12.2020.
- ↑ Padrão Oficial da Raça Podengo Andaluz. Confederação Brasileira de Cinofilia. Haettu 18.3.2021.
- ↑ a b c d e Adlercreutz, Carl-Johan. Koirarotujen maailma, s. 339.
- ↑ Estandares: Podenco Andaluz. Real Sociedad Canina de España, 1992. (Arkistoitu – Internet Archive) Haettu 29.6.2013
- ↑ a b Veiga, Vitor. The Portuguese Podengo, s. 42-43. 2005.
- ↑ a b c d e Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 193-195. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
