Väkivalta ja pyhä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ranska
Väkivalta ja pyhä
Alkuperäisteos
Kieli Ranska
Julkaistu
  • 1972 (Editions Bernard Grasset, ranskaksi)
  • 1977 (The Johns Hopkins University Press, englanniksi)
  • 2004 (Tutkijaliitto, suomeksi)
Sivumäärä 428
Suomennos
Suomentaja Olli Sinivaara
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Väkivalta ja Pyhä (ransk. La violence et le sacré) on alun pitäen vuonna 1972 ranskaksi julkaistu ranskalaisen teoreettisen antropologin René Girardin teos, jossa Girard esittää kulttuurisen järjestyksen syntyä ja funktiota sekä primitiivisiä yhteiskuntia ja ihmisyhteisöjä yleensä koskevia hypoteeseja. Teos on herättänyt runsaasti sekä kritiikkiä että ylistystä ja kiitosta.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Girard kirjoitti teoksen toimiessaan professorina Buffalossa sijaitsevassa New Yorkin osavaltionyliopistossa (State University of New York). Kirja on vuosikymmenen tutkimusten lopputulos ja tarjoaa ensimmäisen kattavan esityksen Girardin mimeettisen halun teorian sovellutuksista antropologiassa sekä mytologioiden ja kreikkalaisten tragedioiden tutkimuksessa.[1]

Yhteenveto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Girard tarjoaa sarjan hypoteeseja, joiden avulla hän pyrkii vastaamaan kulttuurisen ja symbolisen järjestyksen syntyä, vakiintumista ja funktiota koskeviin arvoituksiin sekä primitiivisten yhteiskuntien että ihmisyhteisöjen yleensä suhteen. Teoksen olennaisena teesinä on, että mimeettinen halu johtaa vääjäämättä kilpailuun ja konflikteihin, ja kulttuurisen järjestyksen alkuperä olisi toistetuissa kollektiivisen väkivallan ilmauksissa yksittäistä uhria tai syntipukkia vastaan. Girard postuloi uhrikorvaamiseksi kutsumansa morfogeneettisen mekanismin, jonka kautta sosiaalinen järjestys syntyisi.[1]

Uskonnon Girard näkee alkuperältään ja funktioltaan keinona säännellä sosiaalista väkivaltaa ja luoda sosiaalista koheesiota. Hän esittää, että uhraamisen kautta yhteisöä uhkaava väkivalta saadaan rituaalisesti ajettua pois, kohdistettua ulos sen sijaan, että se suuntautuisi yhteisöön itseensä. Girardin mukaan uhraaminen on toisin sanoen olennaisesti uskontoon liittyvä ilmiö; uskonnon funktio olisi pitää väkivalta yhteisön ulkopuolella syntipukkimekanismin tai sen rituaalisten korvikkeiden avulla.[2] Girard kirjoittaa, että missä ”nykyaikainen kritiikki on lähes yksimielistä” pitäessään Sigmund Freudin Toteemia ja tabua (1913) kestämättömänä, hän näkee työllä olevan todellista arvoa pyrkiessään osoittamaan, että Freudin teoria alkumurhasta tulee lähelle hänen oman työnsä tematiikkaa.[3]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väkivalta ja Pyhä nostatti pian julkaisunsa jälkeen kansainvälisen kiistan.[4] Le Monde -aikakauslehti otti työn vastaan fanfaarein G.H. Radkowskin antaen sille ylistävän arvostelun pitäen työtä suunnattomana intellektuaalisena saavutuksena. Radkowskin mukaan kyseessä oli ”ensimmäinen autenttisesti ateistinen teoria väkivallasta ja pyhästä”. Teos julkaistiin viiden vuoden viiveellä vuonna 1977 englanniksi, ja teosta on kommentoitu runsaasti myös englanninkielisessä tutkimuksessa. Norman O. Brownin väittämän mukaan myös Paavi Johannes Paavali II olisi pitänyt kirjasta.[5] Toisaalta teosta on myös pidetty uskonnolle vihamielisenä.[1] Girard sai teoksestaan myös Prix de l'Académie -palkinnon.

Vuonna 2004 teos julkaistiin suomeksi Olli Sinivaaran kääntämänä. Vaikka tutkijoiden piirissä teos toki tunnettiin jo ennen suomenkielistä käännöstä, teos on lisännyt Girardiin kohdistuvaa mielenkiintoa Suomen kielialueella. Teos myös otettiin vastaan pääasiallisesti myönteisesti. Esimerkiksi Risto Niemi-Pynttäri kirjoittaa arvostelussaan:

”Girard kamppailee teorian kentillä niin vimmaisesti, että vaikka teksti on paikoin vaikeaa, niin koskaan se ei ole kuivaa luettavaa. Olli Sinivaaran suomennos on pääasiassa sujuvaa, ja se pysyy kamppailun juonessa mukana.”[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Fleming, Chris: René Girard: Violence and Mimesis., s. ss. 1, 7, 8, 111.. Cambridge: Polity Press., 2004. ISBN 0-7456-2948-2..
  2. Gabriel Andrade: René Girard Internet Encyclopedia of Philosophy.
  3. René Girard: Väkivalta ja pyhä, s. 254. Tutkijaliitto, 1972/2004. ISBN 952-5169-33-2.
  4. Stanford professor and eminent French theorist René Girard, member of the Académie Française, dies at 91 news.stanford.edu. Viitattu 30.12.2017.
  5. Apocalypse and/or metamorphosis. Berkeley: University of California, 1991. ISBN 0-520-07298-7. englanti
  6. Risto Niemi-Pyttäri: Miksi eläimiä, lapsia ja orjia on uhrattu? Kiiltomato. 20.12. 2004.