Willys Go Devil -moottori
| Willys L134 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
_Motor.JPG) |
|||||||
| Valmistustiedot | |||||||
| Valmistaja | Willys-Overland | ||||||
| Valmistusvuodet | 1937 – 1952 | ||||||
| Muut nimet | "Go Devil" | ||||||
| Suunnittelija | Barney Roos | ||||||
|
|||||||
| Tekniset tiedot | |||||||
| Isku | 4.375 in (111,1 mm) | ||||||
| Poraus | 3.125 in (79,4 mm) | ||||||
| Iskutilavuus | 134.2 cid (2199 cm3) | ||||||
| Järjestelmät | |||||||
| Polttoaine | Bensiini | ||||||
| Kaasutin | 1-kurkkuinen Carter-yläimukaasutin | ||||||
| Jäähdytysjärjestelmä | Nestejäähdytys | ||||||
| Suoritusarvot | |||||||
| Teho | 60 hv (SAE) | ||||||
| Vääntö | 105 lb·ft (142 Nm) | ||||||
Willys L134, lempinimeltään Go Devil on Willys-Overland Motorsin vuosina 1937 – 1952 valmistama nestejäähdytteinen, nelisylinterinen rivimoottori. Moottorin kenties tunnetuin käyttösovellus oli II maailmansodan aikana liittoutuneiden joukkojen käyttöön toimitetun Willys MB -auton voimanlähteenä. Moottori oli käytössä Willysin valmistamissa ajoneuvoissa jo vuodesta 1937 lähtien ja yhtiö valmisti viimeiset tällä moottorilla varustetut autonsa vuonna 1952. Lisenssivalmisteena moottori oli käytössä vuoteen 1966 saakka.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1940 Willys-Overland -yhtiö valmisti kaksi nelivetoista Willys Quad -nimistä, kevyen tiedustelu- ja komentoauton prototyyppiä, osallistuakseen niillä Yhdysvaltain armeijan järjestämään suunnittelukilpailuun. Prototyyppien voimanlähteenä toimi yhtiön melko tuore L134-sivuventtiilimoottori ja tämä osoittautui oivaksi ratkaisuksi. Vaikka Willysin tyhjäpaino ylitti asetetut rajat, sen moottorin suorituskyky peittosi muiden kilpailuun osallistuneiden valmistajien vastaavat, ja tämä käänsi tilanteen Willysin eduksi.[2][3][4]
Moottorin suunnittelusta vastasi Willysin silloinen pääinsinööri Delmar "Barney" Roos. Hänen lähtökohtanaan oli Willysin 48-hevosvoimainen henkilöauton moottori, jota hän muokkasi sekä rakenteeltaan kestävämmäksi että tehokkaammaksi. Hänen suunnitelmillaan moottorin tehoksi nostettiin 60 SAE-hevosvoimaa @ 4000 rpm ja vääntömomentiksi 105 lb·ft (142 Nm) @ 2000 rpm. Nämä molemmat arvot ylittivät armeijan asettamat arvot reilusti.[5][6]
Vuodesta 1950 alkaen L134-moottoria alettiin korvata Willys Hurricane sekaventtiilimoottorilla.
Käyttösovellukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1937–1942 Willys Americar
- 1941–1945 Willys MB
- 1944–1945 Jeep CJ-2
- 1945–1949 Jeep CJ-2A
- 1946–1950 Willys Jeep Station Wagon, jossa moottorin teho oli 63 hv (SAE)[7]
- 1949–1953 Jeep CJ-3A
- 1948–1950 Jeep Jeepster
- 1950–1952 Willys M38
- 1952–1954 IAME Rastrojero
- 1956–1965 Hotchkiss M201, valmistettiin Willysin lisenssillä
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hotchkiss Jeep story
- ↑ Jeeptech.com - Jeep Engine: Go Devil 134
- ↑ Steven J Zaloga, Jeeps 1941-45, Osprey Publishing 2011, ISBN 9781780961477
- ↑ David Doyle, Standard Catalog of U.S. Military Vehicles - 2nd Edition, sivu 28, Krause Publications 2011, ISBN 9781440225727
- ↑ Steve Statham, Jeep Color History, MotorBooks International, ISBN 9781610590556
- ↑ Michael Green, Humvee at War, Zenith Imprint, ISBN 9781610607216
- ↑ Jim Allen, Jeep Collector's Library, MotorBooks International, ISBN 9781610590549