ʿAin
ʿAin (arab. عين, ʿain, pers. عین, ʿein) on arabialaisen kirjaimiston 18. kirjain. Sen itsenäinen muoto on ع. Heprealaisessa kirjaimistossa ʿainin vastine on ajin (ע).
Arabian kielessä ʿain lausutaan soinnillisena faryngaalisena frikatiivina [ʕ].[1] Kielissä, joissa faryngaalifrikatiivia ei esiinny, konsonantti jätetään usein pois arabiaperäisten lainasanojen ja nimien ääntämyksestä. Esimerkiksi arabiassa ʿain-konsonantilla alkavat nimet Ali (arab. علي, ʿAlī) ja Abdi (arab. عبدي, ʿAbdī) lausutaan suomeksi vokaalialkuisina.
Persiassa ʿain lausutaan joko mykkänä tai glottaaliklusiilina [ʔ]. Vokaalin edellä se ilmaisee seuraavan vokaalin lausumista pitkänä.[2] Urdussa ʿain äännetään konsonantin jäljessä vokaalina [ɑ] ja muualla joko mykkänä, glottaaliklusiilina tai vokaalina [ə].[3]
ʿAinin kirjoitusasu muuttuu huomattavasti riippuen siitä, missä kohdassa sanaa kirjain esiintyy. Sanan alussa ja sellaisten kirjainten jälkeen, joita ei koskaan liitetä seuraavaan kirjaimeen, ʿain kirjoitetaan عـ (esim. عا ʿā). Sanan keskellä edeltävään ja seuraavaan kirjaimeen liitettynä ʿainin kirjoitusasu on ـعـ (esim. نعا nʿā), ja sanan lopussa edeltävään kirjaimeen liitettynä se kirjoitetaan ـع (esim. نع nʿ).[1]
ʿAin-kirjaimen pohjalta on muodostettu arabialainen kirjain ġain (غ).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Daniels, Peter T.: The World’s Writing Systems. Oxford University Press, 1996. ISBN 978-0-19-507993-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Bauer, Thomas: ”Arabic Writing”. Daniels 1996. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.11.2014)
- ↑ Kaye, Alan S.: ”Adaptations of Arabic Script – Persian”. Daniels 1996. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.11.2014)
- ↑ Kaye, Alan S.: ”Adaptations of Arabic Script – Urdu”. Daniels 1996. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.11.2014)