Élisabeth Badinter
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Elisabeth Badinter | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. maaliskuuta 1944 Boulogne-Billancourt, Hauts-de-Seine, Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Ammatti | kirjailija, filosofi, professori |
| Puoliso | Robert Badinter |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Élisabeth Badinter (o.s. Bleustein-Blanchet; s. 5. maaliskuuta 1944 Boulogne-Billancourt, Hauts-de-Seine, Ranska) on ranskalainen kirjailija ja filosofian professori École Polytechniquessa Pariisissa.[1] Hän on Ranskan tunnetuimpia intellektuelleja ja feministejä.[2][3]
Teoksessaan Fausse route (2003, englanniksi Dead End Feminism) Badinter arvostelee amerikkalaista äärifeminismiä, joka on hänen mukaansa johtanut sukupuolten sotaan.[4] Teoksessa Le Conflit (2010, englanniksi The Conflict) Badinter kritisoi äidin roolin korostumista lastenhoidossa 1980-luvulta alkaen. Teokset ovat herättäneet Ranskassa kiivasta keskustelua.[2]
Badinterin teoksista on ilmestynyt suomeksi Mikä on mies? (XY: De l’identité masculine, 1992), jonka on suomentanut Leevi Lehto.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Badinter on isänsä Marcel Bleustein-Blanchet’n perustaman markkinointiviestintäalan kansainvälisen jättiyhtiön Publicis Groupen pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja. Hänen miehensä on ranskalainen juristi, entinen oikeusministeri Robert Badinter.[5] Badinterilla on kolme lasta.[2]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monografiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- L’Amour en plus. Histoire de l’amour maternel (XVIIe–XXe siècle). Paris: Flammarion, 1981. ISBN 2-253-02944-0.
- Émilie, Émilie, L’ambition féminine au XVIIIe siècle. Paris: Flammarion, 1983. ISBN 978-2-08-210089-2.
- Les Remontrances de Malesherbes (1771–1775). Paris: Flammarion, 1985. ISBN 978-2-08-08-1150-9.
- L’Un est l’autre. Des relations entre hommes et femmes. Paris: Odile Jacob, 1986. ISBN 202009178X.
- Condorcet. Un intellectuel en politique. Yhdessä Robert Badinterin kanssa. Paris: Fayard, 1988. ISBN 2-213-01873-1.
- Paroles d’hommes (1790–1793). Condorcet, Prudhomme, Guyomar. Paris: P.O.L, 1989. ISBN 2-86744-148-X.
- Mikä on mies? (XY, de l’identité masculine, 1992.) Suomentanut Leevi Lehto. Tampere: Vastapaino, 1993. ISBN 951-9066-71-3.
- Les Passions intellectuelles 1. Désirs de gloire (1735–1751). Paris: Fayard, 1999. ISBN 978-2-213-60415-2.
- Les Passions intellectuelles 2. L’exigence de dignité (1751–1762). Paris: Fayard, 2002. ISBN 978-2-213-60415-0.
- Simone de Beauvoir, ou: Les chemins de la liberté. Conférences 1/2002. Paris: Bibliothèque nationale de France, 2002. ISBN 2-7177-2220-3.
- Fausse route. Réflexions sur 30 années de féminime, Paris: Odile Jacob, 2003. ISBN 2-253-11264-X. – Dead End Feminism. Translated by Julia Borossa. Cambridge: Polity Press, 2006. ISBN 0-7456-3380-3.
- Les Passions intellectuelles 3. Volonté de pouvoir (1762–1778). Paris: Fayard, 2007. ISBN 978-2-213-62643-7.
- Madame du Châtelet, Madame d’Epinay. Ou l’Ambition féminine au XVIIIe siècle. Paris: Flammarion, 2006. ISBN 978-2-08-210563-7.
- Le Conflit. La Femme et la mère. Paris: Flammarion, 2010. ISBN 978-2-253-15755-7. – The Conflict. How Modern Motherhood Undermines the Status of Women. Translated by Adriana Hunter. New York: Metropolitan Books, 2012. ISBN 978-0-8050-9414-5.
- Le Pouvoir au féminin. Marie-Thérèse d’Autriche 1717–1780. Paris: Flammarion, 2016. ISBN 978-2-08-137772-1.
Muut julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- (esipuhe) Edmond & Jules de Goncourt: La Femme au dix-huitième siècle. Paris: Flammarion, 1982.
- Cahiers Suzanne Lilar, s. 15–26, Paris: Gallimard, 1986. ISBN 2-07-070632-X.
- (toim.) Nicolas de Condorcet & Amélie Suard: Correspondance inédite de Condorcet et Madame Suard (1771–1791). Paris: Fayard, 1988. ISBN 2-213-02164-3.
- (esipuhe) Louise d’Épinay: Les Contre-Confessions. Histoire de Madame de Montbrillant. Paris: Mercure de France, 1989. ISBN 2-715-21575-4.
- (esipuhe) Antoine Léonard Thomas & Denis Diderot & Louise d’Épinay: Qu’est-ce qu’une femme? Un débat. Paris: P.O.L, 1989. ISBN 2-86744-146-3.
- (esipuhe) Émilie du Châtelet: Discours sur le bonheur. Paris: Éditions Payot & Rivages, 1997. ISBN 2-7436-0196-5.
- (toim. ja esipuhe) Isabelle de Bourbon-Parme: ”Je meurs d’amour pour toi”. Lettres à l’archiduchesse Marie-Christine, 1741–1763. Paris: Tallandier, 2008. ISBN 978-284734-508-7.
Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ordre des Arts et des Lettres (Ranska, 2007)[6]
Kulttuuriansioiden ritarikunta (Monaco, 2011)[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Davies, Lizzy: French philosopher says feminism under threat from ’good motherhood’. The Guardian 12.2.2010. Viitattu 24.1.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Suominen, Heli: Irti äitikultista. Helsingin Sanomat, 21.3.2010, s. D 5. Maksullinen verkkoversio. Viitattu 24.1.2018.
- ↑ Kramer, Jane: Against nature: Elisabeth Badinter’s contrarian feminism. The New Yorker 25.7.2011. Viitattu 25.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Audet, Elaine: Elisabeth Badinter distorts feminism the better to fight it Sisyphe.org. 1.10.2003. Viitattu 24.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Hyman, Paula E.: Elisabeth Badinter Jewish women Encyclopedia. Viitattu 24.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Nominations dans l'Ordre des Arts et Lettres - Cinquantenaire de l'ordre culture.gouv.fr. 28.11.2007. Viitattu 20.4.2023. (ranskaksi)
- ↑ Ordonnances Souveraines (pdf) (s. 2329) Journal de Monaco. 25.11.2011. Viitattu 20.4.2023. (ranskaksi)
| ||||||||||||||||||||||
