Äänityyppi
 |
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Ääniala kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
Äänityyppi tarkoittaa ihmisen lauluäänelle määriteltyä tietyt ominaisuudet täyttävää tyyppiä. Ihmisten äänet vaihtelevat äänihuulten pituuden ja niiden massan mukaisesti. Lisäksi ihmisen ainutlaatuinen ääntöväylä muokkaa äänen sointiväriä.
Ennen murrosiässä koettavaa äänenmurrosta tyttöjen ja poikien äänet muistuttavat toisiaan ja ovat sopraano- tai alttoääniä. Miesten äänityypit tenori, baritoni ja basso tulevat mahdollisiksi murrosiän myötä, kun ääni putoaa noin oktaavilla. Tyttöjen ääni madaltuu murrosiässä vain hieman.
Äänityypin määritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äänityypin määrityksessä käytetään useita tekijöitä. Näitä ovat ääniala, äänen raskaus, tessitura eli mukavuus- ja vahvuusalue äänialan sisällä, äänen sointiväri ja äänirekisterien siirtymäkohdat (passaggio). Äänityypin määrityksessä käytettäviä vihjeitä ovat lisäksi henkilön fyysiset ominaisuudet ja puheääni. Äänityypit jaetaan sukupuolen mukaan naisten ja miesten äänityyppeihin.
Raskaudeltaan kevyt ja sointiväriltään kirkas ääni kertoo korkeammasta äänityypistä; vastaavasti raskas ja sointiväriltään tumma ääni kertoo matalammasta äänityypistä. Korkeammat äänityypit ovat ketterämpiä ja kykenevät koloratuuriin, siinä missä matalammat äänityypit eivät ole yhtä taipuisia. Matalampi äänityyppi tuottaa pohjimmiltaan suuremman volyymin (desibeleissä) kuin korkeampi äänityyppi.
Äänirekisterin siirtymäkohdat (passaggio) ovat äänityypin määrityksessä keskeisiä, sillä rekisterisiirtymät johtuvat fyysisestä instrumentistä eivätkä ne vaihda paikkaansa. Harjaantuneelta laulajalla ja kevyellä äänellä siirtymäkohdat voivat kuitenkin olla niin huomaamattomia, että niitä ei tahdo löytyä.
Pelkkä ääniala on äänityypin määrittämisessä riittämätön. Henkilö saattaa osua huomattavan mataliin tai korkeisiin säveliin, mutta ne eivät kuulu tessituraan ja niiden laatu on heikko. Monet mezzosopraanot pystyvät laulamaan yhtä korkealle kuin sopraanot. Toisaalta harjaantumattoman sopraanon tekniikka korkeimpien sävelten saavuttamiseen voi olla heikko.
Sopraano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Sopraano
Ihmisen korkein äänityyppi. Kevein ja kirkkain äänityyppi. Tyypitetään väliksi C4-C6. Sopraano voi kyetä C6 korkeampiin ja C4 matalampiin säveliin.
Richard Millerin mukaan sopraanon ensimmäinen rekisterisiirtymä (primo passaggio) on E-flat4 ja toinen rekisterisiirtymä (secondo passaggio) F-sharp5.[1]
Sopraanon puheääni on keskimäärin sävelen B3 paikkeilla (246,9 Hz).[2]
Mezzosopraano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Mezzosopraano
Keskikorkea naisen äänityyppi. Naisen yleisin äänityyppi. Tyypitetään väliksi A3-A5. Mezzosopraano voi kyetä A3 matalampiin ja A5 korkeampiin säveliin. Ei yhtä kirkas ja kevyt ääni kuin sopraanolla, mutta ei myöskään yhtä tumma ja raskas ääni kuin kontra-altolla.
Richard Millerin mukaan mezzosopraanon ensimmäinen rekisterisiirtymä (primo passaggio) on E4 tai F4 ja toinen rekisterisiirtymä (secondo passaggio) E5 tai F5.[1]
Mezzosopraanon puheääni on keskimäärin sävelen G3 paikkeilla (196,0 Hz).[2]
Kontra-altto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kontra-altto
Matalin naisen äänityyppi. Samalla myös tummin ja raskain naisen äänityyppi. Tyypitetään väliksi F3-F5. Kontra-altto voi kyetä F3 matalampiin ja F5 korkeampiin säveliin.
Richard Millerin mukaan kontra-alton ensimmäinen rekisterisiirtymä (primo passaggio) on G4 tai A-flat4 ja toinen rekisterisiirtymä (secondo passaggio) D5.[1]
Kontra-alton puheääni on keskimäärin sävelen F3 paikkeilla (174,6 Hz).[2]
Harvinaisin naisen äänityyppi. Kontra-altoiksi luetaan myös erittäin harvinaiset naisäänet jotka vastaavat tenoria tai kykenevät jopa yhtä mataliin säveliin kuin baritonit.
Kontratenori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kontratenori
Korkein miehen äänityyppi. Tyypitetään väliksi E3-E5, mutta voi olla korkeampikin ja vastata naisen kontra-alttoa (F3-F5) tai mezzosopraanoa (A3-A5).
Hyvin harvinainen äänityyppi. Korkea ääni johtuu fysiologisesta poikkeavuudesta ja instrumentti muistuttaa enemmän lapsen kuin aikuisen miehen instrumenttia. Kontratenori kykenee laulamaan naisten kappaleita.
Tenori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Tenori
Miehen äänityyppi. Tyypitetään väliksi C3-C5. Tenori voi kyetä C3 matalampiin ja C5 korkeampiin säveliin. Kirkaampi ja kevyempi ääni kuin baritonilla. Tenorille on tyypillistä äänen kirkas "ping" jollaista ei baritonilla ole.
Tenorin puheääni on keskimäärin sävelen E3 paikkeilla (164,8 Hz).[2]
Baritoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Baritoni
Miehen äänityyppi. Miehen yleisin äänityyppi. Tyypitetään väliksi A2-A4. Baritoni voi kyetä A2 matalampiin ja A4 korkeampiin säveliin. Ei yhtä tumma sointiväri kuin bassolla, mutta ei myöskään yhtä kirkas sointiväri kuin tenorilla. Kevyempi ääni kuin bassolla ja raskaampi kuin tenorilla.
Baritonin puheääni on keskimäärin sävelen B2 paikkeilla (123,5 Hz).[2]
Basso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Basso
Ihmisen matalin äänityyppi. Raskain ja tummin äänityyppi. Miehen äänityyppi. Basso tyypitetään väliksi E2-E4. Basso voi kyetä E2 matalampiin ja E4 korkeampiin säveliin. Syvä basso saavuttaa sävelen C2 tai matalamman.
Basson puheääni on keskimäärin sävelen G2 paikkeilla (98,0 Hz).[2]