Ranskan kieli

Ranskan kieli
Oma nimi	français
Tiedot
Alue	Ranska Kanada Belgia Sveitsi Luxemburg Monaco Madagaskar alueita ympäri Afrikkaa, Pohjois-Amerikkaa, Oseaniaa
Virallinen kieli	Ranska  Kanada  Belgia  Sveitsi  Luxemburg  Monaco  Jersey  Guernsey  Louisiana ( Yhdysvallat)  Benin  Burkina Faso  Burundi  Djibouti  Gabon  Kamerun  Keski-Afrikan tasavalta  Komorit  Kongon demokraattinen tasavalta  Kongon tasavalta  Norsunluurannikko  Päiväntasaajan Guinea  Ruanda  Senegal  Togo  Tšad  Madagaskar  Guinea  Niger  Haiti  Vanuatu Euroopan unioni  Yhdistyneet kansakunnat
Puhujia	77,2–90 miljoonaa (äidinkielenä) 280–300 miljoonaa
Sija	14 (äidinkieli), 5 (yleiskieli)
Kirjaimisto	latinalainen
Kielenhuolto	Ranskan akatemia Office québécois de la langue française (Quebec)
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	romaaniset kielet – länsiromaaniset kielet – galloromaaniset kielet – d’oïl-kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	fr
ISO 639-2	fra
ISO 639-3	fra
Ohje
Infobox OK

Ranskan kielen osaaminen EU-maissa.

Ranskan kieli (ransk. français) kuuluu romaanisiin kieliin. Ranskaa puhuu noin 280–300 miljoonaa ihmistä maailmassa ja noin 77,2 miljoonaa ihmistä puhuu sitä äidinkielenään.

Ranskan kieltä puhutaan ennen kaikkea Ranskassa, mutta eräillä alueilla myös muun muassa Belgiassa, Sveitsissä ja Kanadassa, joissa niissäkin sillä on virallisen kielen asema. Lisäksi se on virallisena kielenä monissa Afrikan maissa. Yli 60 % ranskan puhujista asuu Afrikassa ja määrä on kasvussa, sillä 80 % sitä opiskelevista lapsista on afrikkalaisia. Ranskaa puhuvia kutsutaan frankofonisiksi.

Ranskan kieli syntyi varhaiskeskiajalla, kun nykyisin ranskankielisillä alueilla kansanomaista latinaa eli vulgaarilatinaa puhuvat ihmiset saivat kieleensä vaikutteita nykyisen Saksan alueelta tulleilta frankeilta. Aiemmin kieli oli saanut vaikutteita gallien puhumasta kelttiläisestä kielestä. Ranskan kieli on monilta rakenteiltaan ja sanoiltaan edelleen hyvin lähellä latinan kieltä, ja joskus sitä jopa edelleen kutsutaan leikillisesti vulgaarilatinaksi.

Ranska on yksi Euroopan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien virallisista kielistä ja Maailman postiliiton ainoa virallinen kieli sekä useiden muiden kansainvälisten järjestöjen kieli. Näitä järjestöjä ovat muun muassa Afrikan unioni, ETYJ, Euroopan neuvosto, Euroopan yleisradioliitto, Kansainvälinen olympiakomitea, Kansainvälinen tuomioistuin, Maailman kauppajärjestö, Nato, OECD sekä useat kansainväliset urheilujärjestöt.

Historia

Roomalaisten invaasio Galliaan

Kuten kaikkien muidenkin romaanisten kielten, ranskan juuret ovat latinan kielessä. Ennen roomalaisten invaasiota 58–52 eaa. nykyisen Ranskan alueella asui ennen kaikkea kelttiläisiä kieliä puhuvaa väestöä, joita roomalaiset kutsuivat galleiksi. Muita väestöryhmiä olivat iberit etelässä nykypäivän Espanjan tuntumassa, liguurit Välimeren rannalla ja pienet kreikkalais- ja foinikialaisryhmät.

Nykyranskassa on noin 200 kelttiläisperäistä sanaa, joista useimmat ovat paikannimiä, kasvien nimiä tai sanoja, jotka liittyvät maalaiselämään. Latinasta tuli nopeasti lingua franca gallien asuttamilla alueilla, erityisesti kaupassa, diplomatiassa ja opetuksessa. Latinan puhekieli eli vulgaarilatina, josta nykyranskakin on kehittynyt, erosi huomattavasti niin sanotusta klassisesta latinasta, jolla esimerkiksi Cicero kirjoitti teoksensa.

Frankit

200-luvulta alkaen Länsi-Eurooppaan tuli idästä germaanisia miehittäjiä, joista jotkut asettuivat Galliaan. Ranskan kielen kehitykselle tärkeimpiä olivat frankit Pohjois-Ranskassa, alemannit nykyisen Saksan rajan tuntumassa, burgundit Rhône-joen laaksossa ja visigootit Akvitaniassa. Ranskan maan ja kielen nimi johtuu frankeista, jotka tosin alkujaan puhuivat länsigermaanista kieltä, mutta alkoivat pian itsekin puhua samaa latinan kansanomaista murretta, josta satoja vuosia kestäneen roomalaisvallan aikana oli jo tullut maan väestön valtaenemmistön kieli. Näiden väestöryhmien germaaninen kieli tosin vaikutti alueella puhuttuun latinaan, erityisesti ääntämiseen, lauseoppiin ja sanastoon; arviolta 15 prosenttia nykyranskan sanoista perustuu germaanisiin lainasanoihin, erityisesti sotilastaktiikkaan ja sosiaaliseen elämään liittyvät termit.

Langue d’oïl

Kielitieteessä keskiajan ranska jaetaan kolmeen maantieteelliseen alaryhmään. Suurimmat ovat langue d’oïl ja langue d’oc, joiden lisäksi kolmantena on frankoprovensaali, jota pidetään näiden ”sekamuotona”, koska siinä ei kahdesta muusta variantista poiketen esiinny omia tunnusmerkkejä.

Eniten frankkien invaasio vaikutti oïl-kieleen (langue d’oïl), jonka nimi tulee ranskan kyllä-sanan vanhasta äänneasusta oïl (nykyranskaksi oui). Tähän kieleen kuuluu muun muassa picard, valloni, normandi ja francien. Kun frankkien kuningas Klodvig kääntyi kristinuskoon vuonna 498, frankkien mahti vahvistui suurimmassa osassa Pohjois-Galliaa ja ranskan kieli kehittyi näiden murteiden yhteensulautumaksi. Englannissa Vilhelm Valloittajan vuonna 1066 tekemän valloituksen jälkeen puhuttua varianttia kutsutaan anglonormanniksi tai vanhemmissa lähteissä myös anglo-normannilaiseksi kieleksi. Tänä aikana myös englannin kieleen tuli suuri joukko ranskalaisperäisiä lainasanoja. Ranskan pohjoisosien ranskan kielen ja sen lähimmän edeltäjän, francien’in, ääni- ja muoto-oppi on kauimmaksi erkaantunut latinan kielestä.

Etelä-Ranskassa ja Pohjois-Espanjassa samaan aikaan puhutusta kielestä käytettiin nimeä langue d’oc (oc’in kieli). Myös se on saanut nimensä kyllä-sanan sikäläisen vastineen oc mukaan. Nykyään se tunnetaan nimellä oksitaani, ja se käsittää useita murteita kuten provensaalin. Oksitaania on opetettu peruskoulussa vuodesta 1982 alkaen, mutta kieli ei ole levinnyt laajalle. Joissakin Etelä-Ranskan kaupungeissa, kuten Toulousessa, ranskankielisten rinnalla on myös oksitaaninkielisiä kadunnimikylttejä.

Ei-germaaniset kielivaikutteet

Suuri joukko kelttiläisiä kieliä puhuvia ihmisiä muutti 400-luvulta 700-luvulle anglosaksien invaasion takia Englannista Kanaalin yli Bretagneen. Vaikka heidän kielensä bretoni ei periydykään gallien ennen roomalaisten tuloa puhumasta kielestä, sekin kuuluu kelttiläiseen kieliryhmään.

Viikingit saapuivat Ranskaan 800-luvulla ja valloittivat Normandian. Siellä he omaksuivat pian alueella ennestään puhutut langue d’oïlin murteet, johon heidän aikaisemmin puhumastaan kielestä jäi vain joitakin yksittäisiä sanoja muun muassa merenkulun sanastoon. Vilhelm Valloittajan Englannin-miehityksen 1066 seurauksena kehittyi erityinen anglonormannilainen murre tai kieli, jota puhuttiin aina 1300-luvulle asti, jolloin Englannin porvaristo ja aatelisto ryhtyivät puhumaan englantia. Vaikka normannien Englannin valloituksella ei ollut ranskan kielen kehitykseen paljon vaikutusta, se vaikutti sitäkin enemmän englannin kielen kehitykseen. Yli kaksi kolmasosaa yhteisestä sanavarastosta englannin kanssa on tullut ranskan kielen kautta.

Ranskaan tuli lainasanoja myös arabian kielestä, erityisesti ylellisyys- ja kauppatavaroiden, kuten mausteiden, nimiä sekä luonnontieteiden ja matematiikan termejä.

Ancien français’sta nykyranskaan

Ranskankielinen STOP-liikennemerkki Quebecissä Kanadassa.

Vanhin säilynyt ranskankielinen teksti, joka selvästi poikkeaa latinasta, on vuonna 842 tehty Strasbourgin valat. Ranskan kielen kehitysvaihetta tästä 1300-luvulle saakka sanotaan tavallisesti muinaisranskaksi (ransk. ancien français). Tuolta ajalta ovat peräisin monet tunnetut chanson de geste’t, trubaduurien runot Kaarle Suuren loistosta ja ristiretkiin osallistumisesta. Tällöin Pariisi oli jo maantieteellistä ja taloudellisista syistä keskeinen paikka, mikä lopulta johti siihen että Pariisin alueen ranskasta, jota kutsutaan myös francien’iksi, kehittyi ranskan kieli.

Ranskan sijataivutus hävisi lopullisesti 1300-luvulla. Kielen kehitysvaihetta tämän jälkeen kutsutaan keskiranskaksi (ransk. moyen français). Tämä on siirtymävaihetta muinais- ja nykyranskan välillä. Tällöin useimmat taivutukset yksinkertaistuivat merkittävästi. Tämän ajan kirjallisuus on etupäässä käännöksiä antiikin kirjallisuudesta. Vuonna 1539 Frans I määräsi ranskan latinan sijaan viralliseksi hallintokieleksi ja kuninkaan hovin kieleksi. Tähän aikaan sijoittuu myös monien loppukonsonanttien häviäminen puhuttujen kielten sanojen lopusta, mutta kirjoituksessa ne säilyivät. Ranskan oikeinkirjoitus alkoi suurelta osalta perustua pikemminkin sanojen etymologiaan kuin niiden nykyiseen ääntämykseen. Tänä aikana sanastoa rikastutti suuri joukko uudissanoja ja lainoja. Reaktio tätä vastaan tuli 1600-luvulla, minkä ajan ranskaa sanotaan yleensä klassiseksi ranskaksi (ransk. français classique). Tänä aikana kieltä puhdistettiin voimakkaasti tutkimattomista termeistä, ja kielelle muodostettiin yhtenäiset kielioppisäännöt. Tätä aikaa leimaa myös suuri normatiivisuus; ranskasta tuli valtion asia, ja sosiaaliset ja paikalliset murteet saivat kielteisen leiman. Monet kielitieteilijät kutsuvat jo 1600-luvun ranskaa nykyranskaksi (ransk. français moderne). Tekstit tältä vuosisadalta (esimerkiksi Pierre Corneillen ja Jean Racinen näytelmät) ovat nykyranskalaisellekin helposti ymmärrettäviä, vaikkakin synonyymit ja variantit loistavat poissaolollaan. Voidaan sanoa, että ranskasta tuli sanaköyhä kieli.

Vuonna 1634 Richelieu perusti Ranskan akatemian (Académie française) ranskan kielen viralliseksi kielenhuoltoviranomaiseksi ja puhdistamaan kielen vieraista vaikutteista. Akatemia toimii vielä nykyäänkin, ja siinä on 40 eliniäksi valittua jäsentä, joiden tehtävä on valvoa kieltä ja sopeuttaa mahdolliset lainasanat kieleen.

1600-luvulta 1800-luvulle ranska oli Euroopan lingua franca taiteessa, kirjallisuudessa ja diplomatiassa. Esimerkiksi hallitsijat Preussin Fredrik II Suuri ja Venäjän Katariina II eivät vain käyttäneet ranskaa kirjoituksissa ja puheissa, vaan Fredrik II jopa katsoi, että ranska oli ylivoimainen kotimaassaan puhuttuun saksaan verrattuna. Ranskan siirtomaavalta levitti kieltä kaikkiin maailman kolkkiin, erityisesti Afrikkaan, Québeciin ja Länsi-Intiaan.

Akatemian työn, koulutusjärjestelmän, valtion vahvan kontrollin ja tiedotusvälineiden vaikutuksen vuoksi ranskan yleiskieli on levinnyt koko Ranskaan syrjäyttäen paljolti murteet. Edelleenkin on suuria eroja murteiden poikkeavissa ääntämisissä ja sanastossa.

Nykyään

Nykypäivän Ranskassa käydään keskustelua kielen suojelemiselta englannin kielen lainasanoja vastaan. Ranskan parlamentti hyväksyi vuonna 1994 viranomaiskieltä koskevan lain ranskan kielen puhtauden suojelemiseksi. Jos on olemassa ranskankielinen termi, viranomaisten on käytettävä sitä. Laki määrää, että mainoksissa pitää olla ranskankielinen käännös ulkomaalaisista kielistä, ja radioissa on kiintiöt ranskankieliselle musiikille (vähintään 40 %). Alueellisilla eturyhmillä on myös eriasteista painostusta murteiden säilyttämiseksi.

Ranska on yksi Euroopan unionin virallisista kielistä ja yksi kolmesta Euroopan komission työkielestä. Sen merkitys unionissa on kuitenkin vähentynyt. Vielä vuonna 1994 EU-suurlähettiläiden kokouksissa 2/3 asiakirjoista tehtiin ranskaksi, mutta jo vuonna 2000 sama 2/3 tehtiin englanniksi. Ranskan valta-asema unionissa hävisi lopullisesti Itä-Euroopan maiden mukaan vuonna 2004 liittymisen jälkeen, koska niissä ei ollut perinteitä ranskan kielen opiskelulle, vaan siellä osattiin muita kieliä paremmin.

Diplomaattisissa instituutioissa ranskalla on edelleen vahva asema: se on yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä, ja sitä käytetään pää- tai työskentelykielenä useissa organisaatioissa, kuten Natossa, OECD:ssä ja Unescossa.

Levinneisyys

Ranskan kielen levinneisyys.

  ranska äidinkielenä

  ranska hallinnon kielenä

  ranska kulttuurisesti merkittävä kieli

  ranskankielisiä vähemmistöjä

Ranskan kieli oli aina 1300-luvulta 1920-luvulle asti eniten käytetty kieli kansainvälisissä viestintä- ja kommunikaatiotilanteissa ja etenkin diplomatian kielenä. Asema oli vahva ensin Euroopassa ja 1600-luvun jälkeen myös muualla maailmassa. Ranskalaisia sanoja esiintyi siitä syystä runsaasti myös muissa kielissä. Eniten ranskan kielestä vaikutteita saanut kieli on englannin kieli, joka edelleen sisältää ranskankielisiä sanoja ja ranskalaisia ilmauksia.

Arvoilta noin 220 miljoonaa ihmistä puhuu päivittäin ranskaa. Äidinkielenään ranskaa käyttää arviolta noin 77 miljoonaa ihmistä. Toisena kielenään ranskaa käyttää arviolta noin 87 miljoonaa ihmistä. Ranskankieliseen eli frankofoniseen maailmaan kuuluu maita ja alueita lähes jokaisesta maanosasta, pitkälti Ranskan siirtomaa-ajan seurauksena. Ranskaa puhuvien määrää on vaikea kovin tarkasti arvioida, mutta se kuuluu silti kymmenen puhutuimman kielen joukkoon. Opetuskielenä se on jo toisella sijalla englannin jälkeen.  

Ranska on myös yksi Euroopan unionin 21:stä virallisesta kielestä.  

Se, kuinka tärkeäksi ranskan kielen asema muuttuu tulevaisuudessa, riippuu ennen kaikkea Afrikan koulutustilanteen kehityksestä. Mikäli koulutustaso nousee odotetusti, ranskaa puhuvien määrä saattaa kasvaa tulevien vuosien varrella arvioista riippuen jopa 276 miljoonasta yli 700 miljoonaan.

Ranskaa opetetaan lukuisissa yliopistoissa ympäri maailman. Ranskan kielellä on tärkeä ja vahva asema niin diplomatian, journalismin, oikeuden, kuin yliopistojen ja tieteen eri aloilla. Ranskaa pidetään yhtenä maailmankielenä.

Muun muassa englanninkielisessä Kanadassa, Britanniassa sekä Irlannissa ranskaa opetetaan ensimmäisenä vieraana kielenä. Australiassa japanin kielen opetus ohittaa ranskan, Yhdysvalloissa espanjan kielen opetus. Investointipankki Natixis arvioi Forbes-lehden artikkelissa, että ranskasta saattaa kehittyä jo vuoteen 2050 mennessä maailman puhutuin kieli. Tietyillä maantieteellisillä alueilla väestönkasvu on hyvin nopeaa, mikä selittäisi puolestaan voimakasta kasvua tulevaisuudessa. Tämä koskee etenkin Saharan eteläpuolista Afrikkaa.

Eurooppa

Euroopassa ranska on väestön valtaosan äidinkieli Ranskassa, Monacossa, Belgian Valloniassa ja Brysselin alueella, Sveitsin ranskankielisissä osissa sekä Italiassa Aostan laaksossa. Huomattava ranskankielinen väestö löytyy myös Luxemburgista, jossa ranska on lisäksi tärkeä hallintokieli. Se on Euroopan unionin neljänneksi yleisin äidinkieli heti saksan, englannin ja italian jälkeen. Ranska on myös kolmanneksi ymmärretyin kieli EU:ssa englannin ja saksan jälkeen.

Ranskassa kieli sai perustuslaissa virallisen kielen aseman vasta vuonna 1992, vaikka Villers-Cotterêts'n määräys tekikin siitä virallisten dokumenttien kielen jo vuonna 1539. Ranskaa on käytettävä virallisissa valtion julkaisuissa, julkisessa koulutuksessa ja laillisissa sopimuksissa. Jopa mainoksissa on oltava ranskankielinen käännös ulkomaisille sanoille. Ranskaa puhuu 99 prosenttia väestöstä.

Belgiassa ranska on virallinen kieli Valloniassa ja Brysselissä. Se on toinen maan virallisista kielistä hollannin lisäksi. Ranskan kieltä puhuu noin 40 prosenttia maan väestöstä. Brysselissä valtaosa väestöstä puhuu ranskaa joko kotikielenään (40 %) tai lingua francana (45 %).

Ranska on yksi Sveitsin neljästä virallisesta kielestä ja sitä puhutaan etenkin maan länsiosassa (Suisse romande). Ranskankielisiä asuu silti koko maassa. Sveitsinranska eroaa hieman Ranskan ja Belgian varianteista. Vuoden 1970 jälkeen ranskan kieli on kasvattanut asemaansa Sveitsissä. Vaikka ranskaa puhuu äidinkielenään vain 20 prosenttia, väestöstä jopa 50,4 prosenttia osaa ranskan kieltä.

Italiassa Aostan laaksossa ranska on ollut virallisena hallintokielenä jo vuodesta 1536, siis kolme vuotta aikaisemmin kuin Ranskassa. Fasistisen hallituskauden aikana 1922–1945 ranskan kielen asema heikkeni, sillä ranskankieliset koulut lakkautettiin. Nykypäivänä ranskaa opetetaan kouluissa tuntimääräisesti yhtä paljon kuin italiaa, joten suurin osa alueen väestöstä puhuu tai ymmärtää sitä. Italiaa puhutaan arkikielenä, ranskaa taas käytetään kulttuuritapahtumissa.

Ranska on yksi Luxemburgin virallisista kielistä saksan ja luxemburgin kielen rinnalla. Sitä käytetään enimmäkseen hallintokielenä ja kommunikointiin ulkomaalaisten kanssa.

Britannian kouluissa ranska on suosituin vieras kieli. Jerseyn saarella on olemassa oma variantti ranskan kielestä, Jersey Legal French, joka on virallisen kielen asemassa. Sitä käytetään kuitenkin vain hallinnollisesti. Romaniassa, Kreikassa, Italiassa, Hollannissa ja Portugalissa ranska on opetetuin vieras kieli englannin jälkeen.

Amerikka

Kanada

Kanadassa ranska on toiseksi yleisin kieli englannin jälkeen. Molemmat ovat liittovaltion virallisia kieliä. Väestöstä yli 20 prosenttia eli 7 miljoonaa ihmistä puhuu ranskaa äidinkielenään vuoden 2011 laskennan mukaan.

Maantieteellisesti Kanadan suurimmassa provinssissa eli Quebecin provinssissa ranska on ainoa virallinen kieli vuonna 1977 voimaan tulleen ranskan kielen asemaa koskevan lain (engl. Charter of the French Language, ransk. Charte de la langue française) seurauksena. Ensimmäisenä, toisena ja vieraana kielenä ranskaa puhuvat muodostavat yhteensä 90 prosenttia provinssin väestöstä. Heistä lähes 80 prosenttia eli 6 miljoonaa quebeciläistä puhuu ranskaa äidinkielenään vuoden 2011 tietojen mukaan. Quebecissä sijaitseva Montreal on maailman neljänneksi suurin ranskankielinen kaupunki, jos mukaan lasketaan vain ranskaa äidinkielenään puhuvat asukkaat.

Myös Luoteisterritorioissa (engl. Northwest Territories, ransk. Territoires du Nord-Ouest), Nunavutissa ja Yukonissa ranska on virallinen kieli. New Brunswick ja Manitoba ovat ainoat Kanadan provinssit, joissa englanti ja ranska yhdessä ovat virallisia kieliä. Ontariossa ranska ei ole virallinen kieli, vaikka siellä puhutaan eniten ranskaa Quebecin jälkeen. Myös muissa Kanadan provinsseissa käytetään jonkin verran ranskaa, esimerkiksi Prinssi Edwardin saarella ja Nova Scotiassa. Ranska ei kuitenkaan ole niiden virallinen kieli.

Yhdysvallat

Yhdysvaltain väestönlaskentaviraston (engl. United States Census Bureau) vuoden 2011 tietojen mukaan ranska on Yhdysvalloissa neljänneksi käytetyin kieli englannin, espanjan ja kiinan jälkeen. Ranska on toiseksi puhutuin kieli tietyissä osavaltioissa kuten Louisianassa, Mainessa, Vermontissa ja New Hampshiressa. Louisianassa puhutaan useita ranskan variantteja. Siellä yli 194 000 asukasta on ilmoittanut ranskan yleisimmäksi kotikielekseen (US Census Bureau'n vuoden 2000 tietojen mukaan).

Muut ranskankieliset alueet Amerikassa

Haitissa ranska on virallinen kieli yhdessä haitin kreolin kanssa. Ranskaa käytetään kouluissa, virastoissa ja liike-elämässä. Myös kirkon kieli on ranska.

Ranskaa sekä ranskaan perustuvia kreolikieliä puhutaan seuraavilla Karibianmeren saarilla: Martinique, Guadeloupe, Saint Martin ja Saint Barthélemy. Ranska toimii virallisena kielenä myös Ranskan Guayanassa (Etelä-Amerikassa) sekä New Foundlandin etelärannikon edustalla sijaitsevassa Saint-Pierre ja Miquelonissa. Nämä alueet ovat Ranskan tasavaltaan kuuluvia hallintoalueita, joten ne ovat myös osa Euroopan unionia.

Afrikka

Ranska on yhä virallisena kielenä monissa Afrikan maissa, jotka ovat aikoinaan olleet Ranskan tai Belgian siirtomaita. Niissä kuitenkin vain pieni osa väestöstä, pääasiassa osa kaupunkien yläluokasta, puhuu sitä äidinkielenään, mutta paljon useammat osaavat sitä sujuvasti toisena kielenään.

Ranskankielisten maiden Organisation Internationale de la Francophonie -yhteistyöjärjestön vuonna 2014 julkaiseman arvion mukaan noin 38 prosenttia maailman ranskaa osaavista ihmisistä asuu Afrikassa. Organisation Internationale de la Francophonie -järjestön tekemän arvion mukaan vuonna 2014 maailman 274 miljoonasta ranskaa osaavasta ihmisestä 105 miljoonaa asui Afrikan mantereella. Edellä mainittuun arvioon on otettu mukaan henkilöt, joiden ikä on kymmenen vuotta tai enemmän ja jotka osaavat lukea ja kirjoittaa ranskaa. 

Niissä 21:ssä itsenäisessä Afrikan valtiossa, joissa ranska on ainoa tai rinnakkainen virallinen kieli, yhteenlaskettu väkiluku oli 308 610 000 henkilöä vuonna 2016. Ranskaa puhutaan toisena kielenä myös niissä Afrikan maissa, joissa se ei ole virallinen kieli. Näin on esimerkiksi Algeriassa . Toisaalta koko väestö ei välttämättä osaa ranskaa niissäkään maissa, joissa ranskan kieli on virallisena kielenä.

Koska Afrikan maat ovat monikielisiä, ranskaa käytetään lingua francana Afrikan mantereella. Tällainen asema sillä on käytännön syistä ja arvovallan vuoksi tietyissä sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi Länsi-Afrikan sisämaassa sijaitsevassa Burkina Fasossa ranska on virallinen kieli, jolla kirjoitetaan lait ja viralliset tiedotteet. Se on hallinnon, politiikan, tiedotusvälineiden ja kirjallisen kulttuurin kieli. Ranskan arvovallasta huolimatta vain alle viidennes Burkina Fason väestöstä ymmärtää ranskaa. Monissa Afrikan maissa vallitsee tämän tyyppinen tilanne, jossa yhtä kieltä käytetään kaikissa virallisissa yhteyksissä, kun taas muita kieliä käytetään esimerkiksi vain arkikeskustelussa.

Länsiafrikkalainen Mauritania ja Intian valtamerellä sijaitseva Mauritius ovat toisaalta esimerkkejä afrikkalaisista valtioista, joissa ranskaa käytetään, vaikkei sillä olekaan virallisen kielen asemaa. Mauritaniassa vain viisi prosenttia väestöstä on ranskan kielen taitoisia. Ranskaa käytetään silti edelleen hallinnon kielenä. Mauritiuksen kansalliskielenä pidetään ranskaan pohjautuvaa kreolia, jota suuri osa väestöstä puhuu kotonaan. Virallinen kieli ja samalla hallinnon kieli on englanti, mutta muuten työelämässä ja kouluissa puhutaan englantia ja ranskaa. Lisäksi Mauritiuksella puhutaan aasialaisia kieliä.

Ranskan kieli on koko Afrikan nopeimmin kasvava kieli. Afrikan väestönkasvun ja afrikkalaisten koulutuksen lisääntyessä maailman ranskaa osaavien ihmisten määrän ennustetaan nousevan 700 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä.

Saharan eteläpuolinen Afrikka

Nopean väestökehityksensä ansiosta Afrikka on avainasemassa, kun arvioidaan ranskan kielen levinneisyyttä nyt ja tulevaisuudessa. Yhdistyneiden kansakuntien ennusteen mukaan pelkästään Saharan eteläpuolisessa Afrikassa elää yli 2 miljardia ihmistä vuonna 2050. Tällä alueella on maita, joissa ranskaa osataan ja käytetään laajasti (miljoonia ranskankielentaitoisia per maa). Tällaisia ranskan kielen kannalta merkittäviä Saharan eteläpuolisia maita ovat muun muassa Kamerun, Kongon demokraattinen tasavalta, Kongon tasavalta, Mali ja Senegal.

Vuonna 2023 Mali lakkautti ranskan virallisen kielen aseman ja antoi sen sijaan virallisen aseman 13 paikalliselle kielelle.

Ranska on virallinen kieli Kongon demokraattisessa tasavallassa, jossa Organisation Internationale de la Francophonie -järjestön arvion (2014) mukaan ranskaa osaavia henkilöitä asuu 33 222 000, mikä on noin 44 prosenttia maan väestöstä. Kongon demokraattinen tasavalta on maailman suurin ranskaa osaava kansakunta. Siellä ranskaa käytetään toisena kielenä ja lingua francana maan satojen muiden kielten ohella.

Pohjois-Afrikka

Tunisiassa julkishallinto on voimakkaasti edistänyt arabian kielen asemaa 1990-luvulta lähtien, mutta ranskan kieltä käytetään edelleen liike-elämän, lääketieteen ja kulttuurin kielenä. Ranskan kielen taito on Tunisiassa yhä merkki ylempään sosiaaliluokkaan kuulumisesta, vaikka arabia on Tunisian ainoa virallinen kieli. Marokossakaan ranska ei ole virallinen kieli. Marokossa on kuitenkin tieteenaloja, joilla korkeakouluopetusta tarjotaan vain tai pääosin ranskaksi. Näitä aloja ovat luonnontieteet sekä oikeus-, talous-, ja yhteiskuntatieteet. Enemmistö marokkolaisista osaa puhua ranskaa, mutta vain noin kolmannes heistä osaa lukea ja kirjoittaa sitä.Marokon, ja sen naapurimaan Algerian viralliset kielet ovat arabia ja berberi.

Aasia

Ranskan siirtomaa-aikana Ranskan Indokiinassa (nyk. Vietnam, Laos, Kambodža) käytettiin virallisena kielenä ranskaa. Sitä käytetään yhä hallinnon kielenä Laosissa ja Kambodžassa, mutta sen vaikutus on vähentynyt. Siirtomaa-ajan Vietnamissa lähinnä eliitti puhui ranskaa. Palvelusväki käytti ranskaan pohjautuvaa pidgin-kieltä (Tây Bồi), joka on jo hävinnyt. Nykyään ranskan asema Vietnamissa on heikentynyt, mutta eliitti ja vanhempi sukupolvi käyttävät sitä yhä toisena kielenään. Lisäksi ranskaa käytetään Vietnamissa diplomatian kielenä. Nämä kolme entistä Ranskan Indokiinan valtiota ovat kaikki OIF:n virallisia jäseniä.

Oseania

Ranska on virallisena kielenä Vanuatulla sekä Ranskalle kuuluvissa Uudessa-Kaledoniassa, Ranskan Polynesiassa ja Wallisin ja Futunan yhteisössä. Vanuatulla 45 prosenttia väestöstä osaa puhua ranskaa. Uudessa-Kaledoniassa ja Ranskan Polynesiassa ranskaa osaavia on 97 ja 95 prosenttia. Myös Wallisin ja Futunan yhteisössä suurin osa väestöstä osaa puhua ranskaa.

Lähi-itä

Libanon oli 1900-luvun alkupuolella Ranskan hallinnassa. Libanonissa käytetään edelleen ranskaa joissakin tilanteissa. Ainoa virallinen kieli on arabia. Ranskalle on kuitenkin määritelty laissa tilanteet, joissa sitä voidaan käyttää. Ranskaa käytetään myös esimerkiksi tiekylteissä ja virallisissa rakennuksissa arabian rinnalla. Tämän lisäksi ranskaa opetetaan paljon toisena kielenä kouluissa. Libanonissa puhutaan toisena kielenä sekä ranskaa että englantia. Ranskan ja englannin puhujia on noin 40 prosenttia väestöstä. Englantia käytetään kuitenkin nykyään enemmän kuin ranskaa, mutta melkein puolet koululaisista käy ranskankielistä koulua, joissa opetetaan matematiikkaa sekä tiedeaineita ranskaksi. Ranskan kielen käyttäminen vaihtelee alueen ja sosiaalisen aseman mukaan.

Syyriassa ranskaa käyttävät vain jotkut eliittiin ja keskiluokkaan kuuluvat henkilöt. Israelissa sen sijaan on merkittävä ranskankielinen yhteisö, sillä Israeliin on muuttanut paljon Ranskan juutalaisia. Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ja Qatarissa ranskan puhujia on vain vähän. Ranskaa puhuvat lähinnä sellaiset henkilöt, joilla on yritys- tai perhesuhteita ranskankielisiin maihin. Tästä huolimatta Yhdistyneet arabiemiirikunnat on OIF:ssä tarkkailijavaltiona ja Qatarilla on myös erityinen asema OIF:ssä.

Äännejärjestelmä

Pääartikkeli: Ranskan kielen äännerakenne

Ranskan äännejärjestelmä on seuraavanlainen:

Konsonantit

	Labiaalit	Dentaalit Alveolaarit	Postalveolaarit Palataalit	Velaarit Uvulaarit
Nasaalit	m	n	ɲ	(ŋ)
Klusiilit	p b	t d		k g
Frikatiivit	f v	s z	ʃ ʒ	ʁ
Approksimantit		l	j
Labiaaliset approksimantit			ɥ	w

Vokaalit

	etu	keski	taka
suppea	i y		u
puolisuppea	e ø	ə	o
puoliväljä	ɛ œ		ɔ
väljä	a		ɑ

Useimmissa murteissa /ɑ/ on täysin langennut yhteen /a/:n kanssa. Etenkin kanadanranskassa esiintyy pitkä /ɛː/.

Vokaaleista nasalisoituina esiintyvät /ɛ̃ œ̃ ɔ̃ ɑ̃/, joista /œ̃/ kuitenkin lausutaan useimmissa murteissa /ɛ̃/:n tavoin.

Oikeinkirjoitus

Ranskan oikeinkirjoitus on konsonanttien osalta melko säännöllinen, ja muutamalla säännöllä pärjää, mutta samat vokaalit voidaan usein kirjoittaa monella tavalla. Toisaalta tietyt kirjaimet ja kirjainyhdistelmät äännetään melkein aina samalla tavalla, mutta sanan lopussa on usein yksi tai useampi ääntymätön konsonantti taikka ääntymätön e. Näin ollen jos tiedetään sanan kirjoitusasu, voidaan sen ääntämistapa yleensä päätellä, mutta jos tiedetään vain sanan ääntäminen, usein ei ole varmuutta sanan kirjoittamisesta, varsinkaan vokaalien osalta. Tässä mainitaan vain kirjaimet, joihin täytyy kiinnittää huomiota.

C, c ääntyy [s] ennen kirjaimia e ja i, mutta [k] ennen kirjaimia a, o ja u sekä toisen konsonantin edellä.

Ç, ç ääntyy aina [s]; käytetään kun c-kirjaimen pitää ääntyä [s] ennen kirjaimia a, o ja u.

E, e sanan lopussa ei yleensä äännetä; lausutaan kuitenkin esimerkiksi lauluissa usein [ə], jos rytmi sitä edellyttää. Sanan sisällä se äännetään yleensä [ə], mutta loppukonsonantin tai kahden peräkkäisen konsonantin edellä yleensä [e].

É, é ääntyy [e].

È, è sekä Ê, ê ääntyy [ɛ].

G, g ääntyy [ʒ] ennen kirjaimia e ja i, muuten [g]. Yhdistelmissä ”gue” ja ”gui” u-kirjain ei äänny ja näin saadaan suomen kielen tavuja ”ge” ja ”gi” vastaavat äänteet.

H, h ei äänny koskaan. Monien h:lla alkavien sanojen alussa se kuitenkin on ”aspiroitu” eli konsonanttinen, jolloin sitä tosin ei silloinkaan äännetä, mutta sitä mahdollisesti edeltävä artikkeli tai pronomini ei muutu lyhyempään muotoon, toisin kuin vokaalilla tai ”aspiroimattomalla” h:lla alkavien sanojen edellä.

I, i ääntyy toisen vokaalin edellä lähes [j].

J, j ääntyy useimmiten [ʒ], joissain lainasanoissa myös [j].

K, k ääntyy [k], mutta esiintyy vain lainasanoissa.

LL, ll ääntyy joko [l] tai i:n jäljessä usein [j].

N, n ei äännetä erikseen sanan lopussa tai toisen konsonantin edellä, mutta edeltävä vokaali ääntyy tällöin nasaalisesti. Samoin M, m p:n tai b:n edellä.

R, r ääntyy aina uvulaarisena eli kurkku-ärränä huolitellussa kielessä. Sananloppuisena e:n jäljessä ei yleensä äännetä, esimerkiksi er-loppuisten verbien infinitiivissä. Kanadanranskassa ei äänny niin kurkussa.

S, s ääntyy [z] kahden vokaalin välissä, muuten [s].

U, u ääntyy [y].

W, w ääntyy [v] tai [w]; esiintyy vain lainasanoissa.

X, x ääntyy [ks], ex-alkuisissa sanoissa [gz], sananloppuisena ei äännetä.

Y, y ääntyy lähes [i].

Z, z ääntyy [z], sananloppuisena ei äännetä.

œ ääntyy kuten suomen ö, mutta myös [œ].

Kirjainyhdistelmiä, jotka äännetään toisin kuin niissä olevat kirjaimet erikseen, ovat lisäksi seuraavat:

ai ääntyy [e] tai [ɛ].

au ääntyy [o].

eau ääntyy [o].

ch ääntyy [ʃ] (suhu-s), lainasanoissa joskus kuitenkin [k].

en ääntyy ã (nasaalivokaali).

em ääntyy sanan alussa an, joskus keskelläkin (esimerkiksi ensemble).

in ääntyy usein ɛ̃ (nasaalivokaali).

ien ääntyy jɛ̃

ei ääntyy [ɛ].

eu ääntyy kuten suomen ö, mutta myös [œ], joskus jopa [y].

gn ääntyy [ɲ] (melkein kuin [nj]).

ng ääntyy [ŋ] -ing-päätteisissä etupäässä englantilaisperäisissä lainasanoissa.

oi ääntyy [wa], etelämurteissa [we].

ou ääntyy [u].

œu ääntyy kuten suomen ö, mutta myös [œ].

ph ääntyy [f] (esiintyy lähinnä kreikkalaisperäisissä lainasanoissa).

qu ääntyy [k].

ti keskellä sanaa ja i-kirjaimen edellä t ääntyy kuten [s] (esim. nation, revendication).

Eräät äänteet voidaan siis kirjoittaa eri sanoissa eri tavoilla:

[e] voidaan kirjoittaa joko e tai é.

[ɛ] voidaan kirjoittaa joko e, è, ê, ai tai ei.

[ɔ] kirjoitetaan joko o, au tai eau.

[ə] kirjoitetaan e.

[ɑ̃] voidaan kirjoittaa joko an, em, en tai am.

[ɛ̃] voidaan kirjoittaa joko in, im, ain, aim, ein tai eim, joskus myös en tai em.

[ɔ̃] voidaan kirjoittaa joko on tai om.

[ø] voidaan kirjoittaa joko œ tai eu.

[w] yhdistelmä oi ääntyy [wa].

[ɥ] yhdistelmässä ui ääntyy [ɥi].

[ɲ] yhdistelmässä gn.

[ŋ] -ing-päätteisissä lainasanoissa.

[ʃ] kirjoitetaan ch, sch tai sh.

Kielioppi

Nominit

Ranskan substantiiveilla on kaksi sukua, maskuliini ja feminiini. Sanan sukua ei pysty päättelemään sanan ulkomuodosta varmasti; tosin tietyt päätteet liittyvät yleensä tiettyyn sukuun. Myös jotkin merkitykset vaikuttavat sanan sukuun, esimerkiksi useimmat maat ovat feminiinejä ja kielet maskuliineja. Sanan suku vaikuttaa yksikössä artikkelien valintaan ja adjektiivien taipumiseen.

Monikko muodostetaan kirjoitetussa kielessä useimmiten lisäämällä sanan loppuun pääte -s, mutta joskus myös -x. Tätä monikon päätettä ei kuitenkaan äännetä, vaan puheessa monikon erottaa yksiköstä useimmiten vain artikkeli (kielioppi), jonka ääntäminen muuttuu s-päätteen takia, toisin kuin nominien (artikkelien e-kirjain äännetään yksikössä ö:nä ja monikossa e:nä, monikkoartikkelin s-kirjain äännetään vain jos seuraava sana alkaa vokaaliäänteellä).

Ranskassa on käytössä kuusi artikkelia. Maskuliinin epämääräinen yksikkö un, feminiinin vastaava une, näitä vastaavat määräiset artikkelit le, la ja vokaalilla tai vokaalisella h:lla alkavan sanan edessä l'. Monikossa ei artikkelin osalta tehdä eroa sanan suvun mukaan, vaan määräinen les tai epämääräinen des on käytössä, oli sanan suku mikä tahansa.

Ranskassa adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa (päätteet ovat -e, -s ja -es) ja ne ovat usein pääsanan jäljessä kuten romaanisissa kielissä yleensä. Monet yleisimmistä adjektiiveista, jotka ovat usein myös lyhyitä, tulevat kuitenkin sanan eteen. Adjektiivien vertailumuotoja muodostetaan sanoilla plus (enemmän) ja moins (vähemmän). Komparatiivi muuttuu superlatiiviksi lisäämällä eteen määräinen artikkeli.

Persoonapronomineissa erotetaan maskuliini ja feminiini yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa. Myös monilla indefiniittipronomineilla on sekä maskuliininen että feminiininen muoto. Possessiivipronominit eivät taivu omistajan vaan omistettavan asian suvun ja luvun mukaan.

Ranskassa ei ole sijataivutusta. Ainoastaan pronomineilla on eri muodot riippuen siitä, ovatko ne subjektina vai objektina tai muuna lauseenjäsenenä.

Ranskankielinen kerjäämisen kieltävä kyltti.

Verbit

Ranskan verbioppi on hyvin rikasta, kuten muidenkin romaanisten kielten. Erilaisia verbimuotoja tunnetaan 22, joskin on tulkinnanvaraista, mitä niistä täytyy pitää erillisenä muotoja ja missä ero ilmaistaan eri tavoin.

Ranskan verbit taipuvat neljässä moduksessa: indikatiivissa, konditionaalissa, imperatiivissa ja subjunktiivissa. Eri moduksissa on eri määrä aikamuotoja; jokaisessa moduksessa kuitenkin puolet aikamuodoista on apuverbin avulla muodostettavia liittomuotoja. Lisäksi verbeillä on nominaalimuotoja kaksi erilaista infinitiiviä, kaksi erilaista partisiippia sekä kaksi erilaista gerundia.

Konditionaali ilmaisee ehdollista tekemistä, kuten muissakin kielissä. Sivulauseessa täytyy käyttää imperfektiä, kuten ruotsissa ja englannissa, eikä konditionaalia, kuten suomessa.

Subjunktiivi on verbimuoto, joka toisinaan suomennetaan konditionaalilla. Sitä käytetään tiettyjen alistuskonjunktioiden jälkeen tai ilmaisemassa puhujan subjektiivista mielipidettä. Esimerkiksi: Je connais les rues de Paris bien que je n’aie pas visité Paris, tunnen Pariisin kadut, vaikka en ole käynyt Pariisissa ja il est mieux que tu ne me parles pas, on parasta, ettet puhu minulle.

Kuten muissakin sukulaiskielissä, ranskassa on olemassa aktiivi ja passiivi. Passiivi muodostetaan être-apuverbillä ja pääverbin partisiipilla. Kaikkia aikamuotoja ja moduksia voi käyttää sekä aktiivissa että passiivissa.

Eri moduksissa on seuraavat aikamuodot:

• Indikatiivi (indicatif):
  • Yksinkertaiset aikamuodot: Preesens (présent), imperfekti (imparfait), "yksinkertainen perfekti" (passé simple) ja futuuri
  • Liittomuodot: Passé composé eli perfekti, pluskvamperfekti (plus-que-parfait), "aikaisempi perfekti" (passé antérieur) ja liittofutuuri (futur antérieur)
• Subjunktiivi (subjonctif):
  • Yksinkertaiset aikamuodot: preesens ja imperfekti
  • Liittomuodot: perfekti (passé) ja pluskvamperfekti
• Konditionaali (conditionnel):
  • Yksinkertainen aikamuoto: preesens
  • Liittomuoto: perfekti
• Imperatiivi: Preesens

Puhekielessä passé simple on pitkälti jäänyt pois käytöstä ja korvataan yleensä passé composé:lla. Kirjoitetussa kielessä se sen sijaan on edelleen varsin yleinen. Sen sijaan subjunktiivin imperfekti ja pluskvamperfekti ovat jo käyneet kirjoitetussakin kielessä vanhahtaviksi ja harvinaisiksi.

Taivutus

Ranskan verbit voidaan jakaa kolmeen konjugaatioon eli taivutusluokkaan. I konjugaatioon kuuluvat säännölliset -er-loppuiset verbit (pois lukien aller). II konjugaatioon kuuluvat säännölliset -ir-loppuiset verbit. Kaikki muut verbit, mukaan lukien epäsäännölliset, kuuluvat III konjugaatioon.

Seuraavassa esimerkiksi säännöllisen I konjugaation verbin parler ’puhua’ taivutus:

	Indikatiivi				Subjunktiivi		Konditionaali	Imperatiivi
	preesens	imperfekti	passé simple	futuuri	preesens	imperfekti	preesens	preesens
yks. 1.	parle /paʁl/	parlais /paʁlɛ/	parlai /paʁle/	parlerai /paʁləʁe/	parle /paʁl/	parlasse /paʁlas/	parlerais /paʁləʁɛ/
yks. 2.	parles /paʁl/		parlas /paʁla/	parleras /paʁləʁa/	parles /paʁl/	parlasses /paʁlas/		parle /paʁl/
yks. 3.	parle /paʁl/	parlait /paʁlɛ/	parla /paʁla/	parlera /paʁləʁa/	parle /paʁl/	parlât /paʁla/	parlerait /paʁlʁɛ/
mon. 1.	parlons /paʁlɔ̃/	parlions /paʁljɔ̃/	parlâmes /paʁlam/	parlerons /paʁləʁɔ̃/	parlions /paʁljɔ̃/	parlassions /paʁlasjɔ̃/	parlerions /paʁləʁjɔ̃/	parlons /paʁlɔ̃/
mon. 2.	parlez /paʁle/	parliez /paʁləʁje/	parlâtes /paʁlat/	parlerez /paʁləʁe/	parliez /paʁlje/	parlassiez /paʁlasje/	parleriez /paʁləʁje/	parlez /paʁle/
mon. 3.	parlent /paʁl/	parlaient /paʁlɛ/	parlèrent /paʁlɛʁ/	parleront /paʁləʁɔ̃/	parlent /paʁl/	parlassent /paʁlas/	parleraient /paʁləʁɛ/

• Partisiipin preesens: parlant
• Partisiipin perfekti: parlé

Numeraalit

Ranskan kielen kardinaalilukusanat ovat taipumattomia. Luvut 70:stä eteenpäin muodostetaan Ranskassa puhutussa ranskassa erikoiseen tapaan. Luvut 70–79 ilmaistaan sanomalla 60, 10–19 (esimerkiksi luku 75 on soixante-quinze eli ”kuusikymmentä-viisitoista”). Luvut 80–99 ilmaistaan luvulla quatre-vingt (kahdeksankymmentä, kirjaimellisesti neljä-kaksikymmentä) ja 1–19. Sveitsissä ja Belgiassa sanotaan septante (70) ja nonante (90). Sveitsinranskassa luku 80 on huitante.

Sana million (miljoona) ja sitä suurempien lukujen nimitykset ovat ranskassa substantiiveja ja taipuvat monikossa.

Järjestysluvut muodostetaan useimmiten lisäämällä lukusanan perään -ième, ja ne taipuvat suvun mukaan. Tärkeitä poikkeuksia ovat neuvième eli yhdeksäs (ei *neufième), cinquième eli viides (ei *cinqième) ja e-loppuiset numeraalit, joiden e-pääte katoaa järjestysluvuissa, esim. trentième eli kolmaskymmenes (eikä *trenteième).

• 1-10 : un, deux, trois, quatre, cinq, six, sept, huit, neuf, dix.
• 11-19 : onze, douze, treize, quatorze, quinze, seize, dix-sept, dix-huit, dix-neuf.
• 20, 21, 22, 23,...,29 : vingt, vingt et un, vingt-deux, vingt-trois,..., vingt-neuf.
• 30, 31, 32, ... : trente, trente et un, trente-deux, ...
• 40 : quarante
• 50 : cinquante
• 60 : soixante
• 70, 71, 72, ... : soixante-dix, soixante et onze, soixante-douze, ...
• 80, 81, 82, ... : quatre-vingts, quatre-vingt-un, quatre-vingt-deux, ...
• 90, 91, 92, ... : quatre-vingt-dix, quatre-vingt-onze, quatre-vingt-douze, ...
• 100 : cent
• 200 : deux cents
• 201 : Deux cent un
• 1000 : mille
• 2000 : deux mille
• 2001 : deux mille un
• 10 000 : dix mille
• 100 000 : cent mille
• 1 000 000 : un million
• 2 000 000 : deux millions
• 10 000 000 : dix millions
• 100 000 000 : cent millions
• 1 000 000 000 : un milliard
• 2 000 000 000 : deux milliards

• 5 421 832 193 : cinq milliards quatre cent vingt et un millions huit cent trente-deux mille cent quatre-vingt-treize

Lauseoppi

Ranskan perussanajärjestys on SVO, eli subjekti-verbi-objekti.

Kysymyslause voidaan muodostaa käänteisen sanajärjestyksen avulla, jos subjektina on pronomini: est-ce ton nouveau chapeau – onko tämä uusi hattusi (kirjaimellisesti: on-se uusi hattusi), tai muussa tapauksessa lisäämällä verbin jälkeen pronomini: Ce chapeau est-il à toi? (kirjaimellisesti: tämä hattu on-se sinun?). Vaihtoehtoisesti kysymyslause voidaan muodostaa lisäämällä lauseen alkuun sanat ”Est-ce que”, esimerkiksi: Est-ce que ce chapeau est à toi? (kirjaimellisesti: onko se niin, että tämä hattu on sinun?). Nykyisessä puhekielessä ainoa erottava tekijä väite- ja kysymyslauseiden välillä on usein vain kysymyslauseen nouseva intonaatio.

Sivulauseita voidaan yhdistää lukuisilla konjunktioilla tai relatiivipronomineilla, que (mitä, jota), qui (kuka, mikä), où (jossa, jonne, josta) tai dont (jonka).

Kielinäyte

»Tous les êtres humains naissent libres et égaux en dignité et en droits. Ils sont doués de raison et de conscience et doivent agir les uns envers les autres dans un esprit de fraternité.»

Suomeksi:
»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»

(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla)

Murteet

Ranskassa on puhutussa kielessä suuria alueellisia eroja. Standardiranska perustuu Pohjois-Ranskassa puhuttuun ranskaan. Eroja Pohjois-Ranskan ja Etelä-Ranskan välillä on muun muassa Pohjois-Ranskan uvulaarinen r ja muun muassa espanjan, katalaanin ja oksitaanin vaikutus Etelä-Ranskaan. Meriahven on pohjoisessa bar, kun etelässä se on taas loup de mer.

Alueellinen vaihtelu

Ranskan suuren ja maailmanlaajuisen puhuma-alueen vuoksi sillä on lukuisia alueellisia variantteja. Ranskan standardikieltä kuitenkin ymmärretään kaikkialla, koska esim. kouluissa opetettu ranska perustuu sille. Periaatteessa jokaisella ranskankielisellä maalla on kuitenkin omat erikoispiirteensä, joiden avulla puhujan tunnistaa tulevan tietyltä alueelta.

Belgia

Pääartikkeli: Belgianranska

Belgiassa puhuttuun ranskaan vaikuttavat Belgian muut viralliset kielet: hollanti ja saksa. Tästä syystä Belgian ranskassa esiintyy paljon sellaisia sanoja, jotka kuulostavat Ranskassa asuvan korvaan oudoilta. Yksi tärkeä ero Belgian ja Ranskan varianttien välillä on em. lukusanat 70 (septante) ja 90 (nonante). Muutamia Belgiassa yleisesti käytössä olevia sanoja:

Le pei: äijä (pejoratiivinen)

Blinquer: loistaa, hohtaa (hollannin sanasta blinken)

Le pain français: patonki; ranskanleipä

Le pensionné: eläkeläinen (Ranskassa yleisempi on le retraité)

La chique: purukumi (Ranskassa yleisempi on le chewing-gum)

Myös ääntämyksessä on jonkin verran eroja. Belgiassa tehdään graafinen ero äänteen [ɛ] pituuden suhteen. Lyhyt äänne merkitään E ja pitkä AI/AÎ: esim. mettre ja maître lausutaan Belgiassa eri tavoin, kun taas Ranskassa nämä kaksi sanaa kuulostavat samoilta. Toinen tärkeä ääntämyksellinen ero on se, että Belgiassa ei ole puolivokaalia [ɥ], vaan se korvataan [y].

Ranskan opiskelu Suomessa

Suomessa ranskaa voi opiskella monissa perus- ja ylemmän tason kouluissa. Ranskankielistä opetusta antavat Helsingin ranskalais-suomalainen koulu, Tampereella toimiva kaksikielinen Filière franco-finlandaise de Tampere ja ranskan kieliluokat Turussa. Filosofian kandidaatin tai maisterin tutkinnon voi ranskan kielestä suorittaa Helsingin, Jyväskylän ja Turun yliopistossa sekä Åbo Akademissa. Helsingin ja Turun yliopistossa voi opiskella myös ranskan kääntämistä ja tulkkausta. Lisäksi ranskan kieli voi olla sivuaineena filosofian kandidaatin tai maisterin tutkinnossa Itä-Suomen (Joensuu), Oulun ja Tampereen yliopistossa. Kieltä voi opiskella myös korkeakoulujen kielikeskuksissa ja avoimessa yliopistossa.

Lähteet

• Organisation internationale de la francophonie: La langue française dans le monde 2015–2018 (PDF) francophonie.org. 2019. Paris: Gallimard. Viitattu 16.8.2020. (ranskaksi)

Aiheesta muualla

Wikipedia

Ranskankielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja

• Le Point du FLE Sivusto, joka auttaa internetin ranska-lähteiden löytämisessä. (ranskaksi)
• Ranskalaisten nimien taivutus suomen kielessä.
• Hannu Reime: Viikon kieli – ranska. Ylen Elävä arkisto.
• Ethnologue: French. (englanniksi)
• Oppiminen.yle.fi: Ranska.

Romaaniset kielet

• aragonia
• aromania
• arpitaani
• asturia
• dalmaatti
• emilia
• espanja
• friuli
• galicia
• istriot
• istro-romania
• italia
• katalaani
  • valencia
• korsika
• ladini
• ladino
• liguuri
  • monegassi
• lombardi
• mirandeesi
• napoli
• normanni
• oksitaani
  • provensaali
• picardi
• piemonte
• portugali
• ranska
• retoromaani
• romania
  • moldavia
• sardi
• sisilia
• taranto
• valloni
• venetsia

Euroopan unionin viralliset kielet

bulgaria · englanti · espanja · hollanti · iiri · italia · kreikka · kroatia · latvia · liettua · malta · portugali · puola · ranska · romania · ruotsi · saksa · slovakki · sloveeni · suomi · tanska · tšekki · unkari · viro