Puhekieli
Puhekieli on yleiskieltä arkisempi puhuttu kielen muoto, jonka ei tarvitse noudattaa normitetun kirjakielen periaatteita.[1][2] Sille on ominaista kirja- ja yleiskielestä eroava rakenne ja sanasto[2] sekä monesti ympäristöön ja sosiaaliseen kontekstiin liittyvät idiomit. Tyypillisesti puhekieltä käytetään vapaamuotoisissa puhetilanteissa, mutta sitä voidaan käyttää myös kirjoitettuna esimerkiksi tekstiviesteissä ja chat-keskusteluissa.[2]
Koska puheen tuottaminen on usein nopeaa ja sen suunnitteluaika usein lyhyt, ovat erilaiset suunnitteluilmaukset (tällaisia ovat suomen kielessä muun muassa niinku ja tota) ja korjaukset (suomessa esimerkiksi eiku ja tai siis) puhekielelle tyypillisiä.[3] Toisin kuin kirjoitettu kieli, jonka omaksumiseen vaaditaan muodollista opetusta, puhekieli voidaan omaksua ilman eksplisiittistä opetusta, ja sitä hallitsevat ainakin osittain kirjakielestä poikkeavat kieliopilliset säännöt.[4]
Tyypillisiä puhekieliä ovat murteet ja slangit.lähde? Murteita ovat esimerkiksi Suomen eri osissa puhutut kielen muodot. Slangi on enemmäkseen kaupungissa, harrastuksen tai työn kautta omaksuttu puheen muoto. Slangin sosiaalisena tehtävänä on yhdistää sen puhujia ja erottaa heidät muista, ja sille on tyypillistä sanaston nopea muuttuminen.[5] Voidaan puhua myös jonkin alan ammattislangista, jargonista, jonka terminologiaa ulkopuolinen ei välttämättä ymmärrä.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ puhekieli. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b c Kielitiede:puhekieli – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 11.1.2022.
- ↑ Ääniä ilmassa, merkkejä paperilla – puhutun ja kirjoitetun kielen suhteesta - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 2.2.2022.
- ↑ Linell, Per: The written language bias in linguistics. Its nature, origins, and transformations., s. 158. Routledge, 2005. ISBN ISBN 0-202-24276-3.
- ↑ Kielitiede:slangi – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 2.2.2022.