Neurofysiologia
Kliininen neurofysiologia (KNF) on hermoston, lihaksiston, aivojen ja aistijärjestelmien sähköiseen toimintaan keskittyvä lääketieteen ala. Neurofysiologinen tutkimus pyrkii selvittämään, miten hermosolut viestivät yhdisteiden ja synapsien avulla. Alan menetelmiä sovelletaan muun muassa epilepsian, hermovaurioiden, lihassairauksien ja unihäiriöiden tutkimisessa.[1] Lisäksi alalla tutkitaan tajunnan häiriöitä ja aistipuutoksia.[2]
Neurofysiologisia tutkimuksia ja menetelmiä ovat muun muassa EEG eli aivosähkökäyrä, ENMG eli elektroneuromyografia, TMS eli transkraniaalinen magneettistimulaatio, erilaiset herätevastetutkimukset kuten MEP ja SEP sekä unitutkimukset kuten polysomnografia. Ala on enimmäkseen diagnostinen, mutta potilaita voidaan myös hoitaa esimerkiksi erilaisilla neuromodulaatiomenetelmillä.[2]
Kliiniseksi neurofysiologiksi voi Suomessa erikoistua lääketieteen lisensiaatiksi valmistumisen jälkeen. Ala on vielä suhteellisen pieni mutta kasvava ja kehittyvä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kliininen neurofysiologia Tampereen yliopistollinen sairaala. Viitattu 10.6.2023.
- ↑ a b Kliininen neurofysiologia TYKS. Viitattu 10.6.2023.