Narsismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Michelangelo Caravaggio, Narkissos, 1594–1596.

Narsismi (saks. Narzissmus < kr. Narkissos) tarkoittaa itserakkautta, itseihailua ja viettienergian kohdistumista omaan itseen. Terveessä narsismissa itsensä rakastaminen ei tapahdu muiden ihmisten kustannuksella tai heitä väheksyen. Narsismi voi olla myös patologista jolloin kyseessä on joko narsistinen persoonallisuushäiriö tai muihin persoonallisuuspatologioihin liittyvät narsistiset piirteet.

Psykoanalyysissa käsite on määritelty eri tavoin: se liittyy joko ihmisen terveisiin ominaisuuksiin tai poikkeavuuksiin. Narsismi terveenä ominaisuutena tarkoittaa mielikuvia ja käsityksiä, joita ihmisellä on itsestään. Yleisimmin käsitteellä tarkoitetaan kuitenkin jonkinasteista häiriötä.[1] Narsismilla on yhtymäpinta seksuaaliseen hyväksikäyttöön, sillä narsistista henkilöä kiinnostavat lähes yksinomaan omat tarpeet ja niiden tyydyttäminen.[2]

Sanan alkuperä ja käsitteen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sigmund Freud vuonna 1905.

Narsisti-sana juontuu Narkissoksesta, joka on kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä komea nuorukainen. Ennustuksen mukaan Narkissos ei eläisi vanhaksi, jos näkisi oman kuvansa. Näkymättömäksi kirottu Ekho-nymfi lähenteli Narkissosta, mutta Narkissos torjui lähentelyt. Sattumalta metsästysretkellä Narkissos näki kuvansa lähteestä ja rakastui kuvaansa, mutta kuva ei antanut hänelle vastarakkautta. Lopulta nuorukainen nääntyi lähteelle. Häntä etsimään tulleet löysivät lähteen reunalta kauniin kukan, valkonarsissin.[3]

Narsismin käsitteen voidaan sanoa tulleen aluksi psykoanalyysin, sittemmin psykiatrian ja psykologian käsitteistöön Sigmund Freudin kirjoituksesta "Johdatus narsismiin" (1914).[4] Freud mainitsee, että termi ei ole hänen vaan se on lainattu Paul Näckeltä.[5] Varsinaisesti narsistisen persoonallisuustyypin hän kuvasi vuonna 1931,[6] ja sitä pidetään ensimmäisenä narsistisen persoonallisuushäiriön kuvauksena.[7]

Terve narsismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narsismia voidaan pitää ihmisen tärkeimpänä positiivisena ominaisuutena.[8] Terveellä tavalla narsistisella ihmisellä on hyvä itsetunto, ja hän voi hyvin. Hän kykenee olemaan rikastuttavassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja löytää elämästään monia mielihyvää tuottavia asioita. Terve ihminen tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä hänellä ole tarvetta korostaa itseään tai kykyjään eikä nujertaa toisia.[8] Terveen narsistista itsensä toteuttamista voidaan pitää elämänhaluisen elämän edellytyksenä. Narsistisesti terveellä ihmisellä on rikas tunne-elämä ja sen myötä kyky kokea voimakkaita tunteita ja innostusta.[9] Hyvän itsetunnon ansiosta ihminen pystyy tarvittaessa olemaan myös yksin, ja terveen narsismin avulla ihminen kykenee selviytymään elämän kriiseistä ja kovistakin koettelemuksista.[8][9]

Terveen narsismin puutetta voidaan pitää lähes yhtä haitallisena asiana kuin narsistista luonnehäiriötä.[8] Narsistisuuden puute heijastuu huonona itsetuntona, joka ilmenee henkilöä jatkuvasti riivaavana huonommuuden tunteena. Hyvätkään kokemukset ja onnistumiset eivät paranna narsismin puutteesta kärsivän huonoa minäkuvaa.[8] Narsismin puutetta voidaan kuitenkin hoitaa terapiassa, jossa käsitellään muun muassa empatian, hyväksymisen ja välittämisen kokemuksia.[8]

Terveen narsismin perusta syntyy jo varhaislapsuudessa. Se kehittyy lapsen minuuden ja hoitavan ympäristön myönteisiä kokemuksia vahvistavassa vuorovaikutuksessa.[9] Narsistinen tasapaino voi kuitenkin kenellä tahansa vaihdella. Pahimmissa tasapainon häiriöissä voi syntyä narsistinen ahdistus, joka saattaa johtaa addiktioihin tai josta voi syntyä narsistinen häpeäromahdus.[1]

Narsistinen persoonallisuushäiriö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykiatriassa narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö. Se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980.[10] Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta.[11] Tilastollisesti miehillä on narsistinen persoonallisuushäiriö useammin kuin naisilla. Narsistisen persoonallisuushäiriön arvellaan olevan eri lähteiden mukaan 1–9 prosentilla väestöstä.[10][7] Itsemurhat ja vakava masennus ovat keskimäärin yleisempiä narsistisen diagnoosiryppään potilailla.[12]

Psykoanalyytikkojen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä henkilöllä on laaja-alaisia suuruuskuvitelmia joko mielikuvien tai käytöksen tasolla, hän vaatii ihailua ja häneltä puuttuu kyky empatiaan. Hänen ihmissuhteensa häiriytyvät empatian puutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä. Narsistinen persoonallisuushäiriö alkaa yleensä varhaisaikuisuudessa.[10] Psykoanalyytikko Jorma Myllärniemen mukaan narsistisen luonnehäiriön on arveltu yleistyneen viime aikoina, kun sen sijaan neuroosit olisivat vähentyneet.[9]

Psykoanalyytikkojen mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä tunteettomuus. Ihmiseltä puuttuu kyky kokea tunteita eikä hän näin kykene viestimään tunteiden avulla. Arnold Modellin mukaan narsisti haluaa välttää läheisiin ihmissuhteisiin kuuluvia kokemuksia. Narsistin itseriittoisuuskuvitelma torjuu muihin liittyvät toiveet ja toiveisiin liittyvät ahdistukset.[13] Jos lapsi hyvin varhaisessa vaiheessa kokee vaikeita pettymyksiä äitisuhteessaan eikä hänen tunteisiinsa vastata, hänelle voi alkaa kehittyä epäterve itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne, jossa hän ei tarvitse ketään eikä mitään vaan hallitsee itse kaikkea.[9] Jorma Myllärniemen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei koe normaalisti masennusta. Masennus syntyy vain silloin kun hauras persoona hajoaa, itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne menetetään. Tällöin ihminen romahtaa. Vertauskuvallisesti ilmaisten narsisti ei taivu vaan taittuu.[9] Tähän masennukseen liittyy itsetuhoisuutta.[12]

Gustav Schulmanin mukaan narsistisen persoonallisuushäiriön hoidossa pyritään tietoisesti auttamaan potilasta ymmärtämään, että suojautuessaan narsistisin keinoin hän vahingoittaa paitsi toisia myös itseään, sillä hänen käytöksensä pilaa hänen maineensa ja lisäksi hän saa osakseen muiden ihmisten vihan ja häntä aletaan vältellä. Narsistinen suojarakenne pyritään hoidon avulla purkamaan ja häntä autetaan kestämään alta paljastuvaa masennusta.[12] Schulmanin mukaan hoito on varsin vaativaa ja se useimmiten epäonnistuu.[10]

Narsisti työ- ja muissa yhteisöissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittaja Mirja Pyykön mukaan narsisteja on ollut kaikkina aikoina ja kaikissa etnisissä ryhmissä, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa, ammateissa sekä molemmissa sukupuolissa, heitä kiehtoo erityisen paljon vallankäyttö.[14]

Markku Salon mukaan narsistiselle häiriölle on ominaista manipulointikyky, mutta jos narsisti ei saa toista alistumaan tahtoonsa hyvällä, hän pyrkii siihen pahalla: uhkailuin, painostaen, tekemällä rikosilmoituksia, valituksia ja kanteluita.[15] Hänellä on myös tyypillistä luoda itselleen hovi, jonka hän pitää tyytyväisenä muun muassa lahjonnalla. Hovista pois jäävä tai joutuva joutuu aina vainon kohteeksi.[16] Salon mukaan narsistille tyypillinen temmellyskenttä on tuomioistuinlaitos ja muut siihen liittyvät viranomaiset kuten poliisi.[17] Viranomaiset ovat narsismihäiriöisille väline oman tahdon läpi viemiseen, siksi he käyttävät viranomaiskanavia normaalia enemmän. Häiriöinen pystyy kehittämään riidan yksinkin kehittämällä näennäisiä ongelmia voidakseen kontrolloida toista. Hän kerää oikeudenkäynteihin valtavasti aineistoa, ja hän on hyvin taitava selittämään ja luomaan omia totuuksia ja hankkimaan näennäisnäyttöä. Hänen on saatava voittaa kulloinenkin peli ja säilytettävä näin ylivertaisuuskuvitelmansa keinoja kaihtamatta. Häiriöinen voi kohdistaa vastapuoleen aina uusia oikeudenkäyntejä entisten päätyttyä. Ensisijainen tavoite on vastapuolen nujertaminen[18][19].

Johtamisen ja organisaatioiden professori Pauli Juutin mukaan työpaikoilla on pahana ongelmana narsistinen johtaja, joka kokee olevansa itse koko organisaatio ja pyrkii nousemaan muiden yläpuolelle.[20]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narsistiset piirteet, esimerkiksi itsekkyys, vahva ihailuntarve ja ylemmyydentunto, ovat yhteydessä poliittiseen aktiivisuuteen, kuten mielenosoituksiin osallistumiseen, yhteydenottoihin poliitikkoihin ja mielipiteiden julkiseen ilmaisemiseen.[21][22] Vasemmistolaiset ja oikeistolaiset ovat yhtä narsistisia, mutta vasemmistolla korostuu ekshibitionismi, oikeistolla oikeutus.[23]

Narsismi on yleisintä ihmisissä, jotka olivat taloudellisesti vasemmistolaisia mutta sosiaalisesti konservatiivisia. Kun muut pimeä triadi -ominaisuudet kontrolloitiin, narsismi ennusti lähinnä vain poliittista ekstremismiä, suuntaan tai toiseen.[24]

Narsistit ovat muita kiinnostuneempia politiikasta ja voittavat muita todennäköisemmin vaaleissa.  Poliitikkona narsisti saa tyydytettyä tarpeitaan huomiosta, ihailusta ja kehuista. Narsismin johtajuus- ja auktoriteettipiirteet olivat yhteydessä poliittisiin kokoontumisiin osallistumiseen. Silti narsistien poliittinen tietämys on usein heikkoa.[24]

Nettiaktivismi, mielenosoitukset ja epänormatiivinenkin aktivismi, kuten katujen sulkeminen tai omaisuuden tuhoaminen, ovat yleisempiä narsisteilla. Poliittisella toiminnalla narsistit pönkittävät egoaan.[24]

Narsistikuvauksia taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan päähenkilö on kauhuromanttista perinnettä edustava narsisti. Maria Jotunin Huojuvassa talossa aviomies Eero taas on henkisesti tyhjä kotityranni. Ingmar Bergmanin elokuvan Fanny ja Alexander pirullinen piispa on tuhota nimihenkilöiden viattoman lapsuuden.[25] Elokuvassa My Life with Liberace showpianisti Liberace on narsisti, joka ensin lumoaa ja valloittaa nuoren suojattinsa Scott Thorsonin, sen jälkeen vähä vähältä kontrolloimalla ja manipuloimalla ottaa määräysvallan Scottin koko elämään, ja lopulta tuhoaa tämän. Salatut elämät -saippuasarjan Aaro Vaalanne on aluksi hurmaava herrasmies, mutta häneen paremmin tutustuvat joutuvat hyväksikäytön uhreiksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salo, Markku: Varo narsistia! Asianajajan kokemuksia luonnehäiriöisistä: Pamfletti. Barrikadi-sarja. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-36432-1.
  • Viljamaa, Janne. Pidä puolesi - irti narsistin hampaista. WSOY 2010

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Myllärniemi, Jorma: Häpeä. jotte.info. 2009. Viitattu 23.02.2018.
  2. https://www.americamagazine.org/faith/2011/11/13/grandiose-narcissist-and-sexual-abuse-crisis
  3. Sirnes, Tollak B.: Naamiona terve mieli. (Raimo Mäkelän kirjan esittely.) Narsistien uhrien tuki. Viitattu 23.02.2018.
  4. Freud, Sigmund: Johdatus narsismiin ja muita esseitä, s. 31. Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: Love Kirjat, 1993.
  5. Wollschläger, Hans: »Die sogenannte Spaltung des menschlichen Innern, ein Bild der Menschheitsspaltung überhaupt« : Materialien zu einer Charakteranalyse Karl Mays Karl-May-Gesellschaft. Viitattu 12.7.2020. (saksaksi)
  6. Freud, Sigmund: Über lididinöse Typen. Gesammelte Werke XIV, s. 507–513.
  7. a b Narsismi ja muut persoonallisuushäiriöt Narsistienuhrit.info. Arkistoitu 14.7.2012. Viitattu 23.02.2018.
  8. a b c d e f Friman, Terhi: Jokaisessa meissä asuu narsisti Helsingin Sanomat. 22.3.2004. Viitattu 23.02.2018.
  9. a b c d e f Myllärniemi, Jorma: Narsismi (”Ammattipiireissä varsin yleinen käsitys näyttää olevan, että neuroosien ja muiden lievempien häiriöiden osuus psyykkisessä oirehtimisessa on suhteellisesti vähentynyt, narsististen persoonallisuushäiriöiden ja rajatilojen osuus puolestaan lisääntynyt.”) jotte.info. Viitattu 13.6.2009.
  10. a b c d Schulman, Gustav: Narsismin yleisyys ja sen päällekkäisyys muihin persoonallisuus häiriöihin verrattuna 18.3.2005. Narsistien uhrien tuki. Arkistoitu 19.12.2013. Viitattu 3.6.2009.
  11. Kinnunen, Elina: Terminator on narsisti Yliopisto-lehti. 16/1997. Arkistoitu 5.5.2016. Viitattu 23.02.2018.
  12. a b c Schulman, Gustav: Narsismi ja itsemurha Narsistien uhrien tuki. Viitattu 13.6.2009.
  13. Mattila, Juhani: Psykoanalyyttinen näkemys tunteista Suomen lääkärilehti. 18–19/1999. Suomen lääkäriliitto. Viitattu 13.6.2009.
  14. Pyykkö, Mirja: Narsistinen persoonallisuushäiriö ”pähkinänkuoressa” Narsistien tuki. Viitattu 3.6.2009.
  15. Salo, Markku: Persoonallisuushäiriöinen oikeusriidan osapuolena; käytännön kokemuksia Narsistien uhrien tuki ry. Viitattu 2.9.2010.
  16. Salo 2009, s. 22.
  17. Salo 2009, s. 9
  18. Salo 2009, s. 37–66.
  19. Narsisti piinaa lähipiiriään ja viranomaisia Yle.fi Turku. 27.11.2009. Viitattu 23.02.2018.
  20. Salminen, Reeta: Narsistiset johtajat uhkailevat työpaikoilla 4.6.2010. Yle.fi. Viitattu 22.7.2010.
  21. Narsismi valtaa politiikkaa. Tiede, 2020, nro 12.
  22. Zoltán Fazekas ja Peter K. Hatemi: Narcissism in Political Participation Personality and Social Psychology Bulletin. 4.6.2020.
  23. Peter K. Hatemi ja Zoltán Fazekas: Narcissism and Political Orientations American Journal of Political Science. 14.7.2018.
  24. a b c Aleksandra Cichocka, Marta Marchlewska, Aleksandra Cislak: Self-Worth and Politics: The Distinctive Roles of Self-Esteem and Narcissism. (pykälät "Formal Participation", "Political Conservatism or Left-Right Self-Placement", "Activism") Political Psychology, 16.5.2023. Artikkelin verkkoversio.
  25. Arvonen, Margit: Narsistin koukussa. Iltalehti/Viikonvaihde, 2.11.2007, s. 24.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hare, Robert D.: Ilman omaatuntoa. (Without Conscience: The Disturbing World of the Psychopaths Among Us, 1999). Suomentanut Veijo Kiuru ja Pirjo Haapoja. Helsinki: Gilgames, 2004. ISBN 952-99303-0-5.
  • Hellsten, Tommy: Saat sen mistä luovut: Elämän paradoksit. Helsinki: Kirjapaja, 2000. ISBN 951-625-665-1.
  • Hotchkiss, Sandy: Miksi aina sinä? Narsismin seitsemän syntiä. (Why is it always about you? The seven deadly sins about narcissism, 2003). Suomentanut Raija Viitanen. Helsinki: Basam books, 2005. ISBN 952-5534-11-1.
  • Jokinen, Brita: Kiusaaja keskellämme. Kokemuksia ja selviytymistarinoita vaikeasta ihmissuhteesta. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33369-3
  • Jokinen, Brita: Narsisti keskellämme. Minerva, 2012. ISBN 978-952-492-650-8
  • Salo, Markku: Narsisti: Parisuhteessa, työpaikalla, naapurina, oikeussalissa. Minerva, 2011. ISBN 978-952-4925-49-5.
  • Polo, Sirpa: Narsisti esimiehenä. Miten vapauduin työpaikkahelvetistä. Minerva, 2011. ISBN 978-952-4924-51-1.
  • Viljamaa, Janne: Pidä puolesi: Irti narsistin hampaista. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36487-1.
  • Salo, Markku: Varo narsistia! Asianajajan kokemuksia luonnehäiriöisistä. 4. painos: 2010. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-36432-1.
  • Mäkelä, Raimo: Naamiona terve mieli: Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen?. 9. laajennettu painos. Kauniainen: Perussanoma, 2007. ISBN 978-951-888-464-7.
  • Välipakka, Tuija & Lehtosaari, Arja: Sata tapaa tappaa sielu: Narsismin uhrit kertovat. Helsinki: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7532-4.
  • Joutsiniemi, Marketta ym.: Naimisissa narsistin kanssa. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2006. ISBN 952-5591-60-3.
  • Myllärniemi, Jorma: Narsismi: Vamma ja voimavara. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-379-4.
  • Nevanlinna, Outi: Juoksukengät. Nevi sales, 2016. ISBN 978-952-68494-4-6 (sid.) ISBN 978-952-68495-1-5 (PDF)
  • Nevanlinna, Outi: Pikkurillipiiri (e-kirja). Nevi Sales, 2016. ISBN 978-952-68495-3-9 (PDF)
  • Nevanlinna, Outi: Yksitoista harhakäsitystä narsismista. Nevi Sales 2018. ISBN 978-952-69313.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]