Mehiläismyrkky
Mehiläismyrkky on mehiläisen tuottamaa myrkkyä, jota se erittää takaruumiinsa myrkkyrauhasesta ja pistää pistimellään. Mehiläismyrkky on hajutonta ja kirkasta nestettä, joka koostuu vedestä, entsyymeistä, proteiineista, amiineista, orgaanisista hapoista ja kymmenistä muista yhdisteistä. Mehiläismyrkyn pääkomponentti on melittiini, joka stimuloi kortisolin vapautumista elimistöstä.[1]
Mehiläisen pistos aiheuttaa ihmisille herkkyydestä ja pistojen määrästä riippuen erilaisia oireita hyttysenpiston kokoisesta patista yliherkän ihmisen anafylaktiseen sokkiin.[1]
Mehiläismyrkkyä käytetään terapeuttisiin tarkoituksiin pistättämällä sitä mehiläisellä, injektoimalla kerättyä myrkkyä tai voiteessa. Myrkkyä on käytetty ihon, reumatismin, niveltulehdusten ja kiputilojen hoidossa. Kiinassa mehiläismyrkkyterapiaa on yhdistetty akupunktioon.[1]
Mehiläismyrkkyä kerätään mehiläispesän lentolaudan etupuolelle laitettavalla sähköä johtavalla metalliverkolla. Mehiläiset kävelevät sen päällä, saavat sähköiskuja ja pistävät verkkoa kimpaantuneina. Myrkky kerääntyy verkon alle lasilevylle.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Savolainen, Tero H.: Mehiläisten maailma: tunne, hoida, harrasta, s. 24, 60−62. Helsinki: Tammi, 2016. ISBN 978-951-31-8496-4.