Viljaympyrä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viljaympyrä Sveitsissä.

Viljaympyrä eli viljapeltokuvio on pellolle tehty kuvio, tavallisesti ympyröistä muodostettu, joka on syntynyt painamalla viljaa maata vasten. Viljapeltokuvioita on havaittu erityisesti 1970-luvulta alkaen Englannissa ja sen jälkeen monessa muussakin maassa.

Viljapeltokuvioiden on usein väitetty olevan ufojen aikaansaannoksia. Vuonna 1991 englantilainen taiteilijakaksikko ilmoitti, että he olivat alkaneet tehdä kuvioita 1970-luvulla ja saivat pian jäljittelijöitä.

Viljaympyröitä tutkivaa näennäistieteellistä alaa kutsutaan cereologiaksi. Nimen on sanottu tulevan Rooman maanviljelyn jumalattaren Cereksen nimestä.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nature-lehdessä selostettiin vuonna 1880 tapaus, jossa harrastelijatutkija John Rand Capron oli havainnut naapurinsa pellolla ympyröiden muotoon lakoutunutta viljaa.[2]

Ufokirjallisuudessa on useita viljaympyröitä edeltäviä tapauksia, joissa sen sijaan että viljaa olisi kaadettu kuvioiksi, sitä on poltettu tai leikattu.[3] Vuonna 1966 Australian Tullyssa eräs sokeriruokoviljelijä sanoi nähneensä lautasen muotoisen aluksen nousseen ylös suosta ja lentäneen pois. Paikalla ruo'ot olivat painautuneet pitkin vedenpintaa.[4] Poliisin tutkijoiden mukaan jäljet aiheutti jokin luonnonilmiö, kuten ilmapyörre.[5]

Ensimmäisiä varsinaisia viljaympyröitä alkoi ilmestyä Englannin maaseudulle 1970-luvulla. Ne olivat aluksi yksinkertaisia mutta muuttuivat vuosien varrella monimutkaisemmiksi, jopa fraktaaleiksi. Eniten niitä nähtiin 1980- ja 1990-luvuilla.[5] Englannin jälkeen kuvioita alettiin löytää muistakin maista.[6]

Yleispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähikuva englantilaisesta viljaympyrästä.

Viljaympyrät ovat nimensä mukaisesti lähes aina ympyröitä. Joissain kuvioissa on suoria linjoja ja kaaria, joskus harvoin kolmioita, suorakulmioita tai neliöitä.[5]

Viljaympyröitä tehdään viljapelloille, jotka ovat yleensä helppojen kulkuyhteyksien varrella teiden lähellä. Viljaympyrät syntyvät öisin, ja ne havaitaan yleensä heti seuraavana aamuna. Tekijöitä ei ole koskaan onnistuttu kuvaamaan itse teossa, lukuun ottamatta pilailijoita.[5]

Aiheuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnolliset selitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erään näkemyksen mukaan kuviot ovat syntyneet erilaisten luonnonilmiöiden kuten pyörretuulien myötä.[1] Tasmanialaisten viljaympyröiden alkuperäksi on esitetty myös vallabeja, jotka loikkivat huumaantuneina ympyrää syötyään saarella viljeltävien oopiumunikoiden siemenkotia.[7] Aiheuttajiksi on ehdotettu myös esimerkiksi kiimaisia siilejä, Maan energiakenttiä tai ”ley-linjoja”.[5] Joidenkin viljaympyräpaikkojen läheisyydessä on havaittu valoilmiöitä.[1]

Älykkäät tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannian puolustusministeriölle lähetetty piirros, jossa kuvataan, miten avaruusalus tekisi viljaympyrän.

Monimutkaiset viljakuviot ovat älyllisten olentojen tekemiä, sillä luonnonilmiöt tai eläimet eivät saa aikaan sellaista jälkeä. Jotkut ovat uskoneet tekijöiden olevan avaruusolentoja, jotka ovat luoneet kuviot joko avaruusaluksillaan tai etäämmältä energiasäteiden avulla. Myös aikamatkustajia, tuntemattomia elämänmuotoja tai ihmiskunnan globaalia psyykkistä voimaa on ehdotettu ilmiön taustalle. Joidenkin mielestä viljaympyröissä on viestejä.[5]

Jotkin viljaympyrät tiedetään ihmisten tekemiksi. Viljaympyröiden tutkijoiden mukaan suurin osa viljaympyröistä on keppostelijoiden tekemiä, mutta pientä osaa viljaympyröistä ei ole voitu selittää. Ihmisten tekemät ja ”aidot” viljaympyrät eivät kuitenkaan eroa toisistaan millään tieteellisesti havaittavalla tavalla.[5]

Nykyaikaiset viljaympyröiden tekijät suunnittelevat teoksensa ensin tietokoneella, laserkohdistimilla ja satelliittivälineistöllä. Korret taivutetaan, niitä ei murreta. Taivutussuunta voi vaihdella kuvion sisällä, ja suunnan vaihtelua käytetään tekstuurien luomiseksi. Viljaympyröiden teossa on perinteisesti käytetty puulankkuja, narua ja teloja. Korsien taipuminen on antanut viitteitä siitä, että taivutuksessa on saatettu käyttää nykyisin myös mikroaaltoja.[8]

Tekijöiksi ilmoittautuneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1991 brittiläiset taiteilijat Doug Bower ja Dave Chorley ilmoittivat tehneensä viljaympyröitä 20 vuoden ajan.[6] Kaksikon mukaan he paljastivat tekonsa, koska valtio suunnitteli viljakuvioiden tutkimusta ja he eivät halunneet nähdä tuhlattavan verovaroja asiaan.[9] Toisen tiedon mukaan syynä oli Bowerin vaimo, joka sai selville miehen yölliset retket ja pakotti hänet tunnustamaan asioiden oikean laidan.[10] Bower kertoi saaneensa innoituksen viljaympyröiden tekoon Tullyn ufotapauksesta.[11] Vuosia myöhemmin Bower tarkensi, että heidän tarkoituksenaan ei ollut tehdä taidetta vaan saada kuviot näyttämään ufojen laskeutumisalustoilta.[12]

Bower ja Chorley saivat pian jäljittelijöitä. Rob Dickson ja John Lundberg kertoivat tehneensä vuodesta 1991 alkaen 500 viljaympyrää ryhmässä, jossa oli mukana 13 henkilöä. He olivat suunnitelleet kuviot ensin tietokoneella ja pyytäneet maanomistajien lupaa tekemisilleen. Ilmiötä ruokkivat viljaympyröihin uskovat ja niiden tutkijat sekä lehdet, jotka maksoivat maanomistajille valokuvista.[12]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viljaympyrä Vantaalla 1998.

Kesällä 1998 viljaympyröitä ilmestyi Suomessa muun muassa Vantaalle. Niiden alkuperä ei selvinnyt.[13] Suomenojalla Espoossa havaittiin viljapeltokuvioita heinäkuussa 2000.[14]

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Capron, John Rand: Storm Effects. (kirje toimitukselle) Nature, 29 July 1880, 22. vsk, s. 290–291. (englanniksi)
  3. ↑ Duhamel, Alberta: August 1967 (verkkosivu) Canada's UFOs: The Search for the Unknown. Päivitetty 14.12.2007. Library and Archives Canada. Viitattu 27.2.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  4. ↑ The 1966 Tully Saucer Nest Ufoevidence.org. Arkistoitu 11.1.2008. Viitattu 27.2.2009. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g Benjamin Radford: The Crop Circle Mystery: A Closer Look Live Science. 10.6.2017. Viitattu 22.11.2020.
  6. ↑ a b Mayell, Hillary: Crop Circles: Artworks or Alien Signs? National Geographic News. 2.8.2002. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
  7. ↑ Huumaantuneet vallabit tekevät Tasmanian viljaympyröitä Helsingin Sanomat. 25.6.2009. Arkistoitu 27.6.2009. Viitattu 27.6.2009.
  8. ↑ Richard Taylor: The crop circle evolves Nature. 10.6.2010. Viitattu 22.11.2020.
  9. ↑ Miettinen, Anssi: Peltokuviot olivat kaikkien aikojen vedätys Helsingin Sanomat. 3.1.2008. Arkistoitu 5.1.2009. Viitattu 27.2.2009.
  10. ↑ McKie, Robin: Hollywood falls under crop circles' spell The Guardian. 25.8.2002. Viitattu 27.2.2009. (englanniksi)
  11. ↑ Crop Circles, Doug Bower ufologie.net. Viimeksi päivitetty 30.7.2006. Arkistoitu 4.2.2010. Viitattu 27.2.2009. (englanniksi)
  12. ↑ a b Burt, Kate: Cereal entrepreneurs The Independent. 6.7.2004. (englanniksi)
  13. ↑ Häkkinen, Jukka: Ympäristötaidetta Sipoossa. Skeptikko, 3/1998, s. 25–27. Helsinki: Skepsis.
  14. ↑ Keitel, Martin: Viljapeltokuvio Espoossa martinkeitel.net. Arkistoitu 26.12.2008. Viitattu 14.9.2009.
  15. ↑ Rowling, J. K.: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. (Fantastic beasts and where to find them, 2001.) Suomentanut Jaana Kapari. Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 951-31-2167-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viljaympyrä.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viljaympyrä&oldid=21730875”