Lääkäri
| Lääkäri | |
|---|---|
 Yhdysvaltalainen lääkäri rokottaa lasta lavantautia vastaan vuonna 1943 |
|
| Tyyppi | ammatti |
| Toimiala | terveydenhuolto, lääketiede |
| Koulutus | yliopisto |
| Työpaikka | sairaala, terveyskeskus |
| Lähinimikkeitä | kirurgi |
Lääkäri (lyhenne lääk.[1]) on lääketiedettä harjoittava terveydenhuollon ammattilainen. Lääkärin työn tarkoituksena on potilaiden terveyden palauttaminen tai ylläpitäminen ja sairauksien ehkäiseminen tutkimuksen, diagnosoinnin ja hoidon avulla. Teollisuusmaissa lääkärin tutkinto saavutetaan yliopistotasoisella koulutuksella, joka kestää tyypillisesti 4–7 vuotta. Länsimaissa lääkärin ammattia saavat yleensä harjoittaa vain lisensoidut, määritetyn koulutuksen suorittaneet ammattihenkilöt.
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvalloissa toimivien yleislääkäreiden potilasvastaanotto kestää keskimäärin 16 minuuttia ja Englannissa toimivien 8 minuuttia.[2]
Lääkärit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Lääkärit Suomessa
Suomessa on yksi työikäinen lääkäri jokaista 271 asukasta kohti[3]. Kuusikymmentä prosenttia suomalaisista lääkäreistä oli naisia vuonna 2015[4].
Lääkärinä voivat toimia Suomessa vain ne, joille Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on myöntänyt oikeuden harjoittaa lääkärinammattia. Tämän ehtona on muun muassa lääketieteen lisensiaatin (LL tai lääket. lis.[1]) koulutus tai vastaavan koulutuksen hankkiminen ulkomailta.
Yleislääkärinä toimimiseen pätevöittävä lääketieteen lisensiaatin koulutus kestää kuusi vuotta, ja sitä annetaan Suomessa Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa sekä Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa Kuopiossa.
Lääketieteellisten tiedekuntien opiskelijavalinnassa suositaan etenkin hyvät matematiikantaidot omaavia hakijoita. Ylioppilastodistuksen pitkän matematiikan laudaturista saa eniten pisteitä ja terveystiedon laudaturista vähiten.[5]
Peruskoulutuksen jälkeen lääkärit voivat erikoistua johonkin lääketieteen erikoisalaan 5-6 vuotta kestävässä ammatillisessa jatkokoulutuksessa.[6] Erikoislääkärikoulutukseen sisältyy erikoistumisalasta riippuen 5 tai 6 vuotta työssäoppimista, minkä lisäksi saadaan vähintään kaksi viikkoa kurssimuotoista teoriaopetusta ja 10 opintopisteen verran lähijohtamiskoulutusta. Työssäoppiminen on käytännössä valvottua osallistumista normaaliin hoitotyöhön, ja sen tarkoituksena on erikoislääkärin tarvitsemien käytännön taitojen omaksuminen. Työssäoppiminen alkaa yhdeksän kuukauden pituisella terveyskeskustyöskentelyllä. Erikoislääkärikoulutuksen päätteeksi suoritetaan valtakunnallinen erikoislääkärikuulustelu.[7]
Lääkäri voi suorittaa myös tieteellisen jatkotutkinnon, johon sisältyy kirjallinen opinnäyte eli väitöskirja. Tieteellisen jatkotutkinnon suorittaneista lääkäreistä käytetään arvonimeä lääketieteen tohtori (LT tai lääket. toht.[1], aikaisemmin LKT tai lääket. ja kir. toht.). Lääkärikoulutuksen saaneiden yleisimpiä ammattinimikkeitä ovat erikoistuva lääkäri, terveyskeskuslääkäri ja työterveyslääkäri[8].
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira valvoo lääkäreitä ja muita terveydenhuollon toimijoita. Lääkäriliitolla on lisäksi oma eettinen ohjeistonsa[9].
Hyvä lääkäri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
[10] Yhdysvaltalaistutkijat tarjoavat lääkärin aikapulan avuksi vuorovaikutustaitojen parantamista. Aiheesta löydettiin 9 alkuperäistutkimusta vuonna 2018 julkaistussa systemoidussa katsauksessa. Vaikka tutkimukset olivat heterogeenisia ja pääosin havainnoivia, niiden avulla voitiin luoda malli ajankäytön tehokkuuden parantamiseen. Viisi tässä esiteltyä ratkaisua rakennettiin vastaanoton peruselementtien ympärille.
1. Hyvän vuorovaikutussuhteen luominen ja ylläpitäminen. Tässä epäonnistuminen voi johtaa luottamuksen puutteeseen tai toisaalta pitkittyvään jaaritteluun. Ratkaisuna on tiedostetun lyhyt "alkukatsaus" jokaisen tapaamisen alkuun ("tähän jäätiin suhteessamme viimeksi").
2. Tietoinen havainnointi ja informaation vastaanottaminen. Epäonnistuminen voi johtaa siihen, ettei lääkäri huomaa keskittyneensä potilaalle vähemmän oleellisiin asioihin (esim. jakamaan tietoa jota potilas ei pysty vastaanottamaan). Ratkaisuna on potilaan ajatusten selvittäminen ja niihin keskittyminen lääkärin omien kiinnostuksen kohteiden sijaan.
3. Tärkeiden aiheiden jäljittäminen ja yhteinen ennakkoagenda. Ilman tätä vaarana on jumiutua vähemmän tärkeisiin, mutta ensimmäisenä esiin putkahtaneisiin asioihin, jolloin potilaalle tärkeisiin asioihin asti ei ehditä. Ratkaisuna on noudattaa selvää agendaa: avauksen jälkeen yhteenveto potilaan esittämistä asioista sekä yhdessä sopiminen siitä mitkä aiheet nyt käsitellään ja miksi.
4. Potilaan antamien emotionaalisten tai sosiaalisten vihjeiden huomioiminen. Potilaan perimmäinen huoli ei välttämättä selviä lääkärille, jos tämä jättää vihjeet huomiotta. Empatian osoittaminen vie lääkäriltä aikaa vain sekunteja, mutta voi lyhentää vastaanoton kokonaiskestoa, kun potilaan ei tarvitse palata huolenaiheeseensa enää uudelleen.
5. Potilaan näkökulmaan perehtyminen ja jatkosuunnitelman tekeminen yhdessä. Jos lääkäri ei huomaa potilaan erilaista ajattelutapaa, lääkäri saattaa tuhlata aikaansa jatkosuunnitelmaan, jolla ei ole edellytyksiä toimia. Ratkaisuna on käyttää hieman aikaa – yleensä korkeintaan jokunen minuutti – siihen että asettuu potilaan nahkoihin ja tekee jatkosuunnitelman yhdessä. Tällöin voidaan kuitenkin vähentää turhaa ajankäyttöä, jota tapahtuu väistämättä, elleivät lääkäri ja potilas puhu samaa kieltä ja pyri samaan lopputulokseen.
Mallin toimivuudesta terveyden lisääntymisen tai muiden lopputulosten näkökulmasta kaivataan tutkimuksia. Kliinikon näkökulmasta keinot kuulostavat eittämättä varsin toimivilta.[11]
On todettu, että lääkäreillä on tapimus hakeutua muuta väestöä hitaammin hoitoon, kun on kyse mielenterveysongelmasta. Lääkärit sairastavat vähintään yhtä paljon kuin muu väestö.[12]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Lyhenneluettelo 10.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 19.4.2013.
- ↑ Psykososiaaliset ongelmat vastaanotolla www.duodecimlehti.fi. Viitattu 1.10.2022.
- ↑ Potilaan lääkärilehti 28.2.2014. https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/tyoikaisia-laakareita-suomessa-ensi-kertaa-yli-20-000/
- ↑ Naislääkäreitä on enemmän kuin ikinä - jo yli 12 000. Mediuutiset 13.3.2015.
- ↑ HS Turku | Salla Tamsilla on kuusi laudaturia, mutta sekään ei avaa ovia lääketieteelliseen – Näin hän ajautui korotuskierteeseen Helsingin Sanomat. 2.3.2023. Viitattu 10.3.2023.
- ↑ Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutus | Lääketieteellinen tiedekunta | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 10.3.2023.
- ↑ ERIKOISLÄÄKÄRIKOULUTUKSEN OPINTO-OPAS. https://www.laaketieteelliset.fi/site/files/EL%20OPINTO-OPAS%202017-2020%20HY.pdf
- ↑ Lääketiede: Mihin valmistuneet ovat sijoittuneet? töissä.fi. Viitattu 13.1.2014.
- ↑ Eettiset ohjeet laakariliitto.fi. Viitattu 9.4.2023.
- ↑ Hyvä vuorovaikutus tehostaa ajankäyttöä: Katariina Korkeila Suomen Lääkärilehti Vsk. 63 • Nr: 38 / 2008 • s. 3079
- ↑ Mauksch LB, Dugdale DC, Dodson S ym. Relationship, communication, and efficiency in the medical encounter. Arch Intern Med 2008;168:1387-95.
- ↑ Marja-Liisa Portaankorva: Lääkärin mielenterveysongelmat tulee huomata ja hoitaa Lääkärilehti. 17.1.2024. Helsinki: Lääkäriliitto ry. Viitattu 18.1.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
