Haamunimi

Haamunimi (engl. deadname, ’kuollut nimi’) tarkoittaa transsukupuolisen ihmisen aiempaa nimeä, jonka hän on vaihtanut sukupuoli-identiteettiinsä sopivaksi. Samaan asiaan viittaa termi vanha nimi. Käsitteen haamunimi konnotaatio on yleensä se, että termin käyttäjä pitää vanhan nimen käyttämistä epäkohteliaana tai loukkaavana. Muun muassa Euroopan neuvosto on suositellut, että sukupuolivähemmistöjen syrjinnän estämiseksi työelämässä, erityisesti työhakemusten osalta, tulisi huolehtia siitä, että vältetään vanhan nimen ja sukupuolihistorian paljastuminen työnantajalle ja työtovereille. Englanninkielinen sana deadname syntyi nykymerkityksellään 2010-luvun alussa internetin HLBT-keskusteluissa ja se levisi laajempaan käyttöön vuoden 2015 jälkeen.

Käsitteen historia

Caitlyn Jenner YK-suurlähettiläs Samantha Powerin haastattelussa HLBT-oikeuksista ihmisoikeuspäivänä 10. joulukuuta 2015.

Ensimmäinen tieto sanan deadname käytöstä nimenvaihdon yhteydessä on julkaisu vuodelta 2010 mikroblogipalvelu Twitterissä. Vuonna 2012 sanaa käytettiin cisnormien stereotypioita esittäneessä paitakampanjassa. Sana jäi käyttöön pääasiassa transyhteisön verkkokeskusteluissa. Vuonna 2014 se lisättiin Urban Dictionary -slangisanakirjaan, jossa se tarkoitti (yleensä transsukupuolisen) aiempaa nimeä ja verbinä sen paljastamista. Valtavirran tietoisuuteen käsite tuli kesällä 2015, kun olympiavoittaja Caitlyn Jenner kertoi olevansa transnainen ja vaihtoi nimensä Brucesta Caitlyniksi. Jennerin julkitulo sai tiedotusvälineissä paljon huomiota. Keskustelua käytiin englanninkielisessä mediassa myös siitä, millä nimellä ja sukupuolella Jenneriin tulisi viitata.

Transsukupuolisten kuvaukset

Vuonna 2014 Time-lehden haastattelemat transsukupuoliset kuvasivat aiemman nimen käyttöä siten, että nimeä muuttaessa aiempi nimi ja sukupuoli eivät ole enää vastanneet henkilön identiteettiä. Tällöin valitun nimen käyttäminen kertoo, että kelpaa muille, mikä vahvistaa oman sukupuolen kokemusta. Vastaavasti vanhan nimen käyttö koetaan siten, ettei henkilön uskota aidosti olevan sitä, mitä hän sanoo olevansa. Aiemman nimen käyttöä on kuvattu myös siten, että sen on koettu olevan yksityisasia ja, etteivät ulkopuoliset voi tietää, mitä henkilö on taustastaan kertonut tai haluaa taustastaan kertoa. Aiemman nimen käyttöä pidetään ongelmallisena myös siksi, että se johtaa toistuvasti tilanteisiin, joissa joutuu selittämään nykyisen sukupuolen ja aiemman nimensä ristiriitaa.

Tutkimukset nimenkäytöstä

Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten perustella transsukupuolisilla on valtaväestöä enemmän masennusta, ahdistusta, somatisaatiohäiriöitä ja yleistä psykologista stressiä. Tämä ei johdu pelkästään sukupuolidysforiasta vaan myös vähemmistöstressistä, syrjinnästä sekä transsukupuolisuuden piilottelusta.

Niillä transsukupuolisilla, jotka pystyivät käyttämään valitsemaansa nimeä, oli tutkimuksissa merkittävästi vähemmän masennusta, ahdistusta ja somatisaatiohäiriöitä. He myös ahdistuivat vähemmän kohdatessaan syrjintää sukupuolensa takia. Transsukupuolisille latinoille ja afroamerikkalaisille tehdyn tutkimuksen mukaan virallisesti nimensä muuttaneet pärjäsivät sosioekonomisesti paremmin, mikä johtui erityisesti paremmasta työllistymisestä johtuen sukupuolen kanssa yhteensopivista dokumenteista.

Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa arvioitiin, että nuoret, jotka kertoivat käyttävänsä itse valitsemaansa nimeä, elivät todennäköisesti ympäristössä, jossa vanhemmat, opettajat ja kouluympäristö tukivat tätä. Tämän kautta valitun nimen käyttö yhdistettiin parempaan mielenterveyteen. Tutkimus yhdisti kirjallisuuslähteiden kautta valitun nimen käytön myös sukupuolikokemuksen vahvistumiseen ja siten parempaan terveyteen. Samassa tutkimuksessa myös todettiin, että kaikki transsukupuoliset nuoret eivät halua tai tarvitse nimenmuutosta sukupuolensa käsittelyyn, mutta heidän kohdallansa, jotka muuttavat nimensä valittua nimeä tulisi käyttää.

Järjestöjen näkemyksiä

Trasek-yhdistyksen hallituksen jäsenen, psykologi Ave Valojään mukaan transsukupuoliset ihmiset suhtautuvat eri tavoin vanhoihin nimiinsä: osa haluaa kertoa sen mutta suurin osa ei halua tuoda sitä esille. Trans-yhdistyksen varapuheenjohtaja Julia Peltosen mielestä sitä ei saa käyttää, ellei henkilö itse ilmaise sen käytön olevan hyväksyttävää.

Lait ja suositukset

Euroopassa ja Yhdysvalloissa

Euroopan neuvosto on suositellut vuonna 2010, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnän estämiseksi työelämässä pitäisi huolehtia siitä, ettei transsukupuolisten sukupuolihistoria tai vanha nimi tule tarpeettomasti työnantajan tai työtovereiden tietoon. Erityisesti tämä pitäisi huomioida työnhaun yhteydessä.

Saksassa translaki kieltää vanhan nimen selvittämisen ja julkaisun, mutta tästä ei ole määritelty rangaistusta, ja lain rikkomisen toteennäyttäminen on vaikeaa. Vuonna 2021 Recklinghausenin käräjäoikeus kielsi yksityisyyslakien perusteella uhkasakon uhalla tuomittua kutsumasta naapuriaan hänen aikaisemmalla nimellään tai pilkkaamasta tätä muuten.

Yhdysvalloissa New Yorkin osavaltiossa tuli vuonna 2021 voimaan laki, jonka mukaan yli 18-vuotiaat voivat muuttaa oman nimensä ja sukupuolimerkintänsä kolmen vaihtoehdon M, F, X välillä omalla ilmoituksellaan. Alle 18-vuotiaat voivat muuttaa nimensä ja sukupuolensa huoltajan hyväksyessä muutoksen. Lain mukaan julkishallinto toimittaa uudet henkilötodistukset sekä päivittävät nimen ja sukupuolen heidän hallussaan oleviin dokumentteihin pyydettäessä.

Suomessa

Suomessa laki väestötietojärjestelmästä sallii transsukupuolisen sukupuolen vahvistamista koskevan tiedon, entisen nimen ja henkilötunnuksen luovuttamisen vain, jos se on välttämätöntä henkilön yksilöintiä taikka hänen henkilö- ja perheoikeudellisen asemansa tai toimintakelpoisuutensa selvittämistä varten. Tiedot voidaan luovuttaa myös, jos viranomainen tarvitsee ne henkilön oikeutta tai velvollisuutta koskevan tehtävän, toimenpiteen tai toimeksiannon hoitamiseen.

Tasa-arvovaltuutettu ja työsuojeluviranomaiset suosittelivat vuonna 2010, että työnantajat voivat antaa sukupuolensa korjanneille henkilöille uudet työtodistukset heidän uusilla henkilötiedoillaan pyydettäessä. Työnantajilla ei ole tähän kuitenkaan velvollisuutta. Tasa-arvovaltuutettu ja Opetusministeriö suosittelivat vuonna 2013, että oppilaitokset antavat pyydettäessä tutkintotodistukset sekä todistukset opinto- ja tutkintosuorituksista sukupuoltaan korjaaville henkilöille uusilla henkilötiedoilla.

Vuonna 2024 tasa-arvovaltuutettu kirjoitti lausunnossaan, että Wikipedian julkaisuissa on erityisen tärkeää ottaa huomioon, että sukupuolivähemmistöön kuuluminen on yksityisyyden suojan piiriin kuuluva tieto ja vanhan nimen julkaiseminen voi paljastaa tämän. Sukupuolivähemmistöön kuuluvat henkilöt ovat erityisen alttiita syrjinnälle ja sen vaikutuksille ja siten yksityisyyden suojan turvaaminen on tärkeää.

Käytännöt toimitetuissa aineistoissa

Chelsea Manningin ilmoitettua vuonna 2013 olevansa transsukupuolinen nainen ja tästä käydyn keskustelun yhteydessä yhdysvaltalaiset viestintätalot kuten Associated Press, The New York Times ja NPR muuttivat käytäntöjään siten, että ohjeistivat käyttämään transsukupuolisten kohdalla näiden itsensä käyttämiä nimiä ja sukupuolia. Asiasta kirjoittanut brittiläinen BBC oli omassa ohjeistuksessaan tehnyt näin jo tätä ennen.

Vuonna 2019 elokuvasivusto Internet Movie Database siirtyi käytäntöön, jossa henkilön profiilisivulla henkilön nimen voi muuttaa perustellusta syystä vastaamaan käytettyä nimeä. Teosten tiedoissa, kuten elokuvien, nimenä käytetään sitä, joka on ollut elokuvan lopputeksteissä käytössä.

Vuonna 2020 transsukupuolinen tutkija Theresa Tanenbaum teki aloitteen ja perusti työryhmän sille, että tieteilijöiden nimet voisi muuttaa julkaistussa aineistossa jälkikäteen. Committee on Publication Ethics (COPE) julkaisi työryhmän periaateluonnoksen vieraskirjoituksena. COPE myös muutti omaa linjaustaan siitä, että nimiä ei pitäisi muuttaa. COPE:n uusi päätös oli, että teoksen tekijän nimen voi muuttaa siten, että artikkelin muille tekijöille ilmoitetaan artikkelin muuttuneen ja artikkeliin merkitään nimen muuttuneen, mutta siihen ei merkitä mitä muutos sisälsi.

Tandenbaumin aloitteeseen liittyen vuosina 2020 ja 2021 joukko suuria tiedejulkaisijoita (muun muassa Elsevier, PLOS, Springer) siirtyivät käytäntöön, jossa joko kaikki tai pelkästään erityisestä syystä henkilöt pystyvät jälkikäteen muuttamaan nimeään julkaisemissaan artikkeleissa siten, että tämä ei luo uutta versiota dokumentissa, jolloin dokumentin DOI-tunniste ei muutu ja siten linkitykset pysyvät ehjinä. Toimitusten käytännöt vaihtelevat sen osalta, miten artikkelin päivittymisestä tiedotetaan vai tehdäänkö se siten, että tieto muuttumisesta ei näy ulospäin. Päivitettävien tietojen laajuus vaihtelee, mutta pääsääntöisesti tekijänimen voi muuttaa sisältäen viitetiedoissa olevien nimen muuttumisen, mutta varsinaiseen tekstisisällön muuttaminen tai muiden kuin henkilön itsensä julkaisemien tekstien viitteiden muuttaminen on harvinaista.

Uutisjournalismin toimintatapoja kysyttäessä 2021 yhdysvaltalaiset viestintäyhtiöt Gannett, Vox, Vice ja CNN olivat valmiita muuttamaan toimittajan nimen jälkikäteen, mutta tapauskohtaisesti arvioivat miten siitä ilmoitetaan artikkelissa. The New York Times ei sallinut toimittajien nimien muuttamista artikkeleihin jälkikäteen.

Kirjallisuutta

• Bling, Mona: 23 transmyyttiä. Totta ja tarua transihmisistä. Helsinki: Into, 2022. ISBN 978-952-351-703-5.

Aiheesta muualla

• Gill-Peterson, Jules: My undead name Legacy. 5.10.2020. Society for the Study of American Women Writers. Viitattu 13.4.2022. (englanniksi)