Aitta

Pohjoispohjanmaalainen aitta Oulussa.

Vanha aitta Kristiinankaupungissa.

Korkean tolpan tai kannon päähän suojaan eläimiltä rakennettu nili- eli patsasaitta.

Aitta Torekällvuoren ulkomuseossa Södertäljessä

Aitta on yleensä lämmittämätön piharakennus, jota on käytetty varastointiin sekä nukkumiseen.

Aitta pihapiirissä

Talossa on tarvittu useita aittoja, yleensä niitä on ollut vähintään kolme. Vilja-aitta eli riistaitta oli tarpeen viljan säilyttämiseksi. Siellä pidettiin siemen- ja rehuviljaa, herneitä, papuja ja ryynejä. Ruoka-aitta, jossa pidettiin lihaa ja jauhoja sekä joskus kalaa ja harvakseltaan maitotuotteita. Yleensä maidon säilytykseen oli oma tilansa. Kolmas tarpeellinen aitta on vaateaitta, jota käytettiin ja käytetään vaatteiden säilytykseen. Kesällä vaateaittaa käytettiin nukkumispaikkana.

Rakenne

Rakenteellisesti aitta edustaa hirsirakennuksen perusmuotoa. Se on neliön muotoinen, siinä on nurkkasalvokset, sen päädyssä on ovi, ikkuna puuttuu tai on hyvin pieni. Rakennus on tilkitsemätön eli sitä ei ole eristetty, mikä takaa tuuletuksen. Tilkityissä aitoissa tavara homehtuu helposti. Alin hirsikerta on tavallisesti nurkkakivien päällä niin, että tuuli puhaltaa aitan lattian alta – näin aitta pysyi kuivana. Länsi-Suomessa aitat perustettiin toisinaan puisten tolppien (jalkojen) päälle ja ne olivat korkeammalla kuin idässä, pohjoisen niliaitta taas rakennettiin yhden tukevan puunrungon varaan ruokatarpeiden säilytykseen. Aitta saatettiin rakentaa myös seinistä erilliselle hirsikehikolle tai kahden perustushirren varaan.

Aitoissa on aina ollut puulattia, aluksi halkaistuista pölkyistä, myöhemmin lankuista ja nyttemmin laudoista. Aitassa on paikkakunnittain ollut välikatto (laipio, laki) tai se on puuttunut. Aitoissa oli useimmiten myös pitkä eturäystäs tai ulkoneva ullakko eli lakka taikka toinen kerros sekä rappuset eli portaat, mutta monesti rapuista kävi oviseinälle asetettu leveä lankku tai kolottu tukki. Kaksikerroksiset aitat olivat usein luhtiaittoja, joissa kulku yläkertaan tapahtui luhtikäytävän kautta. Räystään tai lakan alla pidettiin työkaluja, ja sateella aitan rappusilla tehtiin monenlaisia töitä. Rannikolla ja järvialueilla aitan räystään suojassa kuivattiin kalaa.

Aitta on kylmänä ja tilkitsemättömänä rakennuksena hyvin kestävä, eivätkä 300–400 vuoden ikäiset aitat ole kovinkaan harvinaisia. Tämänkin vuoksi aittoja on koristeltu enemmän kuin muita rakennuksia. Salvaimenpäät räystäiden alla veistettiin monesti viistoon tai kaareviksi, nurkkasalvokset saatettiin laudoittaa. Jos perinteisessä aitassa oli pitkälle ulkoneva eturäystäs, sitä kannattavat pylväät usein koristeltiin. Oviin kiinnitettiin erityistä huomiota. Niiden piti olla vahvat ja niitä alettiin ensimmäisinä lukita. Makuuaittojen ovia myös koristeltiin muutenkin mielellään. Aitan seinään saatettiin kaivertaa sen valmistumisvuosi.

Sisustus

Vuodelta 1864 oleva kengitetty ja peltikatolla uudelleen katettu nukkuma-aitta Utajärvellä.

Aitan sisustus on niukka. Vaateaitassa ainoa kiinteä sisustus ovat orret eli vankat, pyöreät riu’ut, joille ripustetaan vaatteet. Orret kulkevat kahtena parina, samalla tasolla, oviseinästä peräseinään noin 1,6–1,7 metrin korkeudella lattiasta. Makuuaitassa on orsien lisäksi kiinteä tai liikuteltava sänky. Vilja-aitassa oli usein kiinteät laarit eli karsinat sekä erilaisia pyttyjä ja tynnyreitä siemenviljan, papujen ja herneiden säilytykseen. Ruoka-aitassa ei ollut juuri mitään kiinteää sisustusta, vaan lihaa, jauhoja ja muita ruokatarpeita pidettiin tynnyreissä, tiinuissa ja pytyissä.

Lähteet

• Kolehmainen, A.. Laine, V.A. 1983. Suomalainen aitta. Julkaisija: Otava, Helsinki. ISBN 951-1-07150-5
• Collander, R. (toim.), Hakala, S.-L., Hesso, E. 2005. Aitat. 136 s. Julkaisija: Messon Oy. ISBN 952-99256-3-8
• Valonen, N., Vuoristo, O. 1994. Suomen kansanrakennukset. 168 s. Julkaisija: Museovirasto, Helsinki. ISBN 951-9075-76-3

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aitta Wikimedia Commonsissa