Zdeněk Miler

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zdeněk Miler
Henkilötiedot
Syntynyt21. helmikuuta 1921
Kladno, Tšekkoslovakia
Kuollut30. marraskuuta 2011 (90 vuotta)
Nová Ves pod Pleší, Tšekki
Kansalaisuus tšekkiläinen
Ammatti animaattori, kuvittaja

Zdeněk Miler (21. helmikuuta 1921 Kladno, Tšekkoslovakia30. marraskuuta 2011[1] Nová Ves pod Pleší, Tšekki) oli tšekkiläinen animaattori ja kuvittaja, jonka tunnetuin animaatiohahmo on Myyrä.

Miler opiskeli Prahan taideteollisessa oppilaitoksessa 1930-luvulla, ja vuonna 1942 hän alkoi työskennellä Batan animaatiostudiolla. Toisen maailmansodan jälkeen hän siirtyi Bratri v triku -animaatiostudiolle, jossa hän työskenteli aluksi piirtäjänä ja sitten käsikirjoittajana sekä ohjaajana. Hänestä tuli lopulta studion johtaja. Urallaan Miler on tehnyt noin 70 animaatioelokuvaa, joista 50:n pääosassa on Myyrä (Krtek).

Myyrä-hahmo syntyi vuonna 1956. Miler oli saanut toimeksiannon lapsille tarkoitetusta piirroselokuvasta, joka kertoisi kuinka pellavakangasta valmistetaan teollisesti. Taiteilija keksi Disneyn innoittamana käyttää elokuvassa eläinhahmoja. Myyrästä tuli tarinan päähenkilö, kun Zdeněk Miler kompastui kävelyllä metsässä myyränkoloon.[2] Ensimmäinen Myyrä-elokuva oli ”Kuinka myyrä sai housut”, joka voitti Venetsian elokuvajuhlilla hopeisen leijonan palkinnon. Myyrä-filmien ääninäyttelijöinä Miler käytti omia tyttäriään.

Myyrän hahmo on tulkittu sosialistiseksi sillä perusteella, että tämä ei pärjännyt yksin, vaan tarvitsi toisten apua: esimerkiksi housuja hankittaessa hämähäkit kehräsivät lankaa, muurahaiset kutoivat kankaan, rapu saksi sen sopivaksi ja lintu ompeli yhteen.[3]

Myyrä-hahmo esiintyy myös suuressa määrässä oheistuotteita.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena opiskelijana Miler osallistui mielenosoituksiin, jotka alkoivat poliisin luoteihin kuolleen opiskelijan Jan Opletalin hautajaisista. Mielenosoitusten seurauksena saksalaiset sotilaat tunkeutuivat yöllä Prahan opiskelija-asuntoloihin ja pidättivät satunnaisesti satoja opiskelijoita 17. marraskuuta 1939 (nykyisin kansainvälinen opiskelijoiden päivä eli International Students´ Day). Selkkausten johdosta prahalaiset korkeakoulut suljettiin. Miler, joka olisi halunnut kuvataiteilijaksi, päätyi animaattoriksi Zliniin animaatiostudioon. Sodan jälkeen Miler liittyi kuuluisan animaatioryhmän Trikkiveljesten (BratÍi v triku) jäseneksi. Hänen ensimmäinen oma animaationsa Miljonääri joka varasti auringon (1948) voitti ensimmäisenä tšekkielokuvana palkinnon Venetsian kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla.

Ensimmäisen myyrä-animaation tekeminen kesti kaksi vuotta. Myyrä saavutti heti suosiota, jonka seurauksena länsisaksalainen televisioyhtiö tilasi kymmenen Myyrä-animaatiota. Saksalais-yhteistyön myötä Milerin taloudellinen asema oli hyvä. Myyrä-elokuvat toivat samalla kommunistiseen Tšekkoslovakiaan länsivaluuttaa, joten Miler ei joutunut kohtaamaan poliittista painostusta töittensä suhteen. Politiikka ei kuitenkaan kuulu Myyrän maailmankuvaan. Miler halusi tarjota lapsille positiivisia tunteita.

»Ja olen onnellinen, että Myyräni yhä antaa teille viihdykettä, iloa ja rakkautta, jota kaikki te lapset tarvitsette niin paljon kuin mahdollista.»
([4])

Myyrä kohtaa maailman kuin lapsi, uteliaana oudoista esineistä (sateenvarjo, auto, puhelin, lentävä matto jne.) ja tilanteista. Tunnusomaista Myyrälle on hyväntahtoisuus ja neuvokkuus.

Miler yritti markkinoida Myyrä-hahmoa Yhdysvaltoihin, mutta Disneyn hallitseva asema ja valtavat mainosresurssit torpedoivat aikeet. Mutta omassa markkinoinnissaan Miler kuitenkin saattoi ottaa mallia yhdysvaltalaisista. Myyrä-hahmo löytyy useista oheistuotteista, kuten palapeleistä, leluista, tekstiileistä ja astiastoista.[5]

Myyrän lisäksi Miler teki tarinoita, joiden pääosassa oli Hepokatti tai koiranpentu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Zemřel Zdeněk Miler. Otec Krtka, kterého nám závidí Hollywood
  2. Myyrä juhlii 50-vuotissynttäreitään kirjoissa, elokuvissa ja televisiossa 29.11.2006. FS-Film Oy. Arkistoitu 29.10.2007. Viitattu 6.2.2008.
  3. Jukka Relander: Minä, myyrä ja Ollila. Metro 31.10.2006, s. 6 Nettiversio Viikkosavo 1.11.2006[vanhentunut linkki]
  4. Myyrän uudet seikkailut 1. DVD. FS-Film Oy, 1997.
  5. ”Rouva Ruutu”: Milloin Myyrä-animaatiot alkoivat (Kysykää Rouva Ruudulta) Muistikuvaputki. 11.2.2008. YLE TV1. Viitattu 11.2.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]