Zakarias Alexander Stjerncreutz
Zakarias Alexander Stjerncreutz (7. syyskuuta 1817 Ii – 23. maaliskuuta 1890 Pietari) oli suomalainen Venäjän keisarillisen laivaston kontra-amiraali.[1]
Stjerncreutzin vanhemmat olivat luutnantti, kruununnimismies Johan Zakarias Stjerncreutz ja Brita Carolina Laurin ja puoliso vuodesta 1844 Sofia Palmqvist.[1] Luotsihallituksen tarkastaja, majakoiden suunnittelija Albin Stjerncreutz oli hänen veljensä.[2]
Stjerncreutz tuli majoitusmestariksi 1. Suomen meriekipaasin 5. komppaniaan 1832 ja siirrettiin vanhemmaksi aliupseeriksi 8. komppaniaan 1835, ylimääräiseksi vanhemmaksi aliupseeriksi 4. komppaniaan 1836 ja vanhemmaksi aliupseeriksi 7. komppaniaan 1837. Hänet ylennettiin keväällä 1838 junkkariksi meriekipaasin 6. komppaniaan ja tammikuussa 1839 midshipsmaniksi 7. komppaniaan. Sieltä hänet kuitenkin siirrettiin jo helmikuussa 6. komppaniaan. Hän palveli 1838–1840 Itämerellä ja Suomenlahdella Georgij Pobedonosetsilla, siipiratasalus Vladimirilla, Volilla ja Rostislavilla sekä fregateilla Melpomene ja Aleksandr Nevski. Stjerncreutz siirrettiin midshipsmaniksi meriekipaasin 4. komppaniaan 1840 ja hän purjehti linjalaiva Leipzigilla ja kuunari Meteorilla vuonna 1842 Suomenlahdella ja vuonna 1843 Pohjanlahdella ja Itämerellä.[1]
Stjerncreutz määrättiin meriekipaasin 2. komppanian vt. päälliköksi 1844 ja siirrettiin midshipsmaniksi 1. komppaniaan maaliskuussa 1845, mutta ylennettiin jo huhtikuussa luutnantiksi 2. komppaniaan. Sen päälliköksi hänet määrättiin tammikuussa 1848. Vuosina 1847–1850 Stjerncreutz purjehti Pohjanmerellä ja Itämerellä Leipzigilla ja Finlandilla. Hänet siirrettiin 4. komppanian päälliköksi 1850 ja hän oli mukana vastavalmistuneiden siipirataslaivojen Rurikin, Hrabryin ja Olafin matkoilla Suomenlahdella 1852–1853.[1]
Maaliskuussa 1854 Stjerncreutz siirrettiin 2. komppanian päälliköksi 2. Suomen meriekipaasiin. Krimin sodan alussa 1854 hän oli puolustamassa Viaporia, kapteeniluutnantiksi hän yleni huhtikuussa 1855. Sodan loppuajan Stjerncreutz palveli höyrylaiva Graf Vrontšenkolla, sodan päätyttyä hän sai siirron takaisin 1. Suomen meriekipaasiin toukokuussa 1856. Stjerncreutz toimi vuonna 1857 potkuriveneiden Lihatšin ja Lesin päällikkönä Viaporin redillä ja 1858–1861 Lesin päällikkönä merenmittauksissa Suomenlahden saaristossa. Kesällä 1861 hänet siirrettiin Itämeren laivastoon ja ylennettiin 2. luokan kapteeniksi huhtikuussa 1862. Maaliskuussa 1863 Stjerncreutz määrättiin palvelukseen 6. meriekipaasiin, 1. luokan kapteeniksi hän yleni 1866. Hänelle myönnettiin sairauden takia ero sotapalveluksesta kontra-amiraalina elokuussa 1872.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Stjerncreutz, Zakarias Alexander Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Ivar Johan Albin Stjerncreutz. Verkkojulkaisu 2005. (Viitattu 17.5.2020)
|
