Zafar (Jemen)
| Zafar | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | |
  Zafar |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio |
 Jemen |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Huippukausi | ensimmäinen vuosisata jaa. – 500-luku jaa. |
| Alue | Himyar |
Zafar on historiallinen kaupunki Jemenissä. Se tunnettiin osia Arabian niemimaan eteläosista hallinneen Himyarin kuningaskunnan pääkaupunkina. Kaupunki on ollut olemassa vähintään ensimmäiseltä vuosisadalta jaa. ja mahdollisesti se perustettiin jo vuosisataa aikaisemmin. Zafar kukoisti Himyarin kuningaskunnan tuhoutumiseen saakka 500-luvulla. Myöhemmin se raunioitui menetettyään aseman alueen pääkaupunkina.
Alkuperäisiä rakennelmia ei ole säilynyt ehjänä, mutta paikan löytöihin lukeutuvat rakennusten jäänteet, reliefit ja piirtokirjoitukset.
Kohde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zafar sijaitsee Jemenissä noin 8 kilometriä Yarimin kaupungista etelään[1] Jemenin pääkaupunki Sanaasta Taiziin ja Adenin kulkevan maantien itäpuolella. Ale on suurta laaksoa lähellä Wadi Banan alkupäätä. Vanhan kaupungin raunioilla on myös Zafar-pikkukylä ja museo.[2]
Zafar on nykyisin raunioitunut ja sen Himyarin kuningaskunnan aikaisia rakennelmia ei ole säilynyt ehjänä yhtäkään. Tuhot esimerkiksi alueella sattuneiden maanjäristysten ja sotien takia ovat olleet kattavia. Paikalliset ovat myös käyttäneet suuria määriä raunioiden kivistä uusien talojen rakentamiseen. Tärkeimpien löytöjen joukossa ovat rakennusten jäänteet, reliefit ja piirtokirjoitukset.[2]
Kattavimman kuvauksen Zafarin kaupungista kirjoitti 900-luvulla elänyt jemeniläinen historioitsija al-Hamdani. Hamdani kuvaili kaupungissa olleen kolme palatsia nimeltään Raydan, Šawhatan ja Kawkaban. Raydan on yhdistetty Himyarin kuninkaan palatsiin. Paikalliset käyttävät nimeä kaupungin akropolista.[2] Hamdani sanoo kaupungilla olleen yhdeksän kaupunginporttia. Hän lainaa myös runoilijoita, jotka kuvailivat kaupungin kukoistusta ja etenkin Rydanin palatsin loistokkuutta.[1] Historiallisissa lähteissä viitataan kaupunkiin rakennetun kirkkoja, joista ei kuitenkaan ole jäänyt merkkejä nykypäiviin.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zafar on perustettu ehkä jo vuonna 115 eaa. himyarilaisen ajanlaskun alussa. Sen tiedetään olleen olemassa jo ainakin ensimmäisellä vuosisadalla jaa., jolloin sen mainitsivat antiikin lähteet Plinius ja teoksen Periplus Maris Erythraei tuntematon kirjoittaja.[1] Plinius kirjoittaa kaupungin nimen olevan Sapphar ja sen sijaitsevan Arabia Felixin sisämaassa. Periplus Maris Erythraei kirjoittaa kaupungin sijaitsevan yhdeksän päivän matkan päässä Punaisenmeren rannikolta ja kaupunkia hallitsevan "himyarilaisten ja sabalaisten" kuningas.[1] Seuraavalla vuosisadalla elänyt Ptolemaios kuvailee kaupunkia metropolina.[1] Paikallisista lähteistä vanhin on ajoitettu samoin ensimmäiselle vuosisadalla jaa. Tuolloin mainitaan hallitsijan titteli Saban kuningas ja Raydanin herra. Raydan viittasi Zafarissa sijainneeseen palatsiin.[2]
Rooman keisari Constantius II lähetti vuoden 342 jaa. paikkeilla Himyariin lähetystön, jonka lopputuloksena Himyariin sanotaan perustetun kolme kirkkoa. Ilmeisesti yksi niistä rakennettiin pääkaupunkiin, johon viitattiin nimellä Tapharon. Monoteismista kertovat ensimmäiset paikalliset lähteet ovat Zafarista löydettyjä tekstejä 300-luvun loppupuoliskolta. 500-luvun alussa teksteissä puhutaan puolestaan kaupunkiin asettuneista etiopialaisista lähettiläistä. Hieman myöhemmin Himyarin juutalaisuuteen kääntyneen kuninkaan Dhu Nuwasin kerrotaan vainonneen kristittyjä ja etiopialaisia muun muassa tuhoten Zafarissa sijainneen kirkon. Viittauksia näihin tapahtumiin on myös syyriaksi kirjoitetuissa hapiografeissa.[1] Toisaalta vähintään osa kaupunkilaisista harjoitti kaiverrusten perusteella juutalaisuutta Dhu Nuwasin tapaan.[2] Dhu Nuwasin sanotaan kärsineen tappion kristitylle etiopialaiselle kuninkaalle, joka valtasi Himyarin vuonna 525.[1] Etiopialaisia seurasivat sasanidit, joiden kuvernöörit hallitsivat Sanaasta.[2] Gimyarin tuhoutuessa päättyi Zafarin asema hallinnollisena pääkaupunkina ja sen merkitys alkoi vähetä. Keskiajalla se oli jo kokonaan raunioitunut.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h P. J. Bearman, Th. Bianquis, C. E, Bosworth, E. van Donzel ja W. P. Heinrichs: The Encyclopedia of Islam New Edition, s. 379-380. Volume 11 W–Z. Leiden: Koninklijke Brill, 2002. ISBN 90 04 12756 9. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g William G. Dever, Carol L. Meyers, James D . Muhly, Dennis Pardee, James A. Sauer: The Oxford Encyclopedia of Archaeology in the Near East, s. 386-387. Volume 5. Oxford University Press, 1997. ISBN 0-19-506512-3. (englanniksi)